Maailman paras Ali

Löytöjä

2010-11-12T16:23:00.003+02:00

.
Vanhoja tavaroita plärätessäni löysin jotain perin suloista, nimittäin Alin unipäiväkirjapaperit. Kun alle kaksikuinen nahkamaha tuli uuteen kotiinsa, raportoin sen nukkumista näillä palkeilla. Onnittelukorttejakin saatiin... huoh.

.

Ali Hoidossa

2010-06-21T11:54:00.002+03:00

.
Minun parin viikon ulkomaanreissuni ajan Ali on Lotan ja Muusan hellässä huomassa.

http://muusa.blogspot.com/2010/06/sisko-ja-sen-veli.html
.

Kevätkirmajaisia

2010-04-26T20:32:00.006+03:00

.
Lupasin ehkä vähän kiriä tahtia päivittämiseen, mutta kun ei täällä tapahdu raportoimisen arvoista. Perus kevättä, eli urospinserin ollessa hihnan toisessa päässä, se tietää minulle kipeytyneitä oikean käsivarran lihasruipeloita. Kevät on ehkä koiran parasta aikaa.

Ollaan käyty lenkeillä sekä Balan ja Lisan, että Oivan kanssa. Siis ihmisineen. Molemmissa lenkkiseurueissa ollaan huomattu positiivinen yllätys: astumisen yrittämisen loppuminen. Ali oli ihan rakastunut Lisaan ja kiusasi tätä ennen ja jälkeen juoksujen. Tänään yhteislenkillä ei ollut kuin pari pyllyn haistelua. Todella helpottavaa niin ihmisille kuin varmasti tyttöressukalle.

Oivan kanssa muutos on tapahtunut hiljakseltaan ja koirathan ovat lenkkeilleet yhdessä jo monta vuotta. Kaksikosta Oiva on kiivennyt Alin selkään aina kun vauhti on hidastunut. Ali on irvistellyt ja nopeampana juossut karkuun, mutta mitään välienselvittelyä ei ole koskaan ollut. Ja puff, eipähän Oivakaan jaksa yrittää enää ja meno on hellyyttävän veljellistä. En tiedä mikä koirien arvojärjestys on, vai onko sitä edes. Pitäkööt salaisuutenaan.

Lisa Balan kaulassa.

Ali meidän lemppari peltospotilla.

"No joko mennään?"

"No mennään mennään!"

Ja jos istuu niin saa ehkä nakkia. On muuten kauniisti rapaset koivet meidän Alsternakkelilla.

ME ♥ KEVÄT!
.

Pieni matokertomus

2010-03-01T13:54:00.005+02:00

.
Vihdoin sain aikaiseksi varata koiralle rokotusajan ja ensi viikolla olisi sitten hoidettava madotuskin.

Ystäväni äidillä on kääpiöpinseri ja affenpinseri. Jälkimmäinen on ollut perusterve kolmevuotias, kunnes nyt talvella alkoi köhimään ja vetämään henkeä sisäänpäin. Eläinlääkärillä olivat sanoneet sen suuremmin tutkimatta, että kennelyskää se vain on. Koiran kunto oli laskenut tasaisesti, eikä omistaja enää luottanut eläinlääkärin sanaan vaan vei koiran eläinsairaalaan Viikkiin.

Seuraavaksi epäiltiin keuhkokuumetta tai vastaavaa. Lääkityksestä ja hoidosta huolimatta koira ei parantunut ja joutui teholle. Lopulta koiran alkaessa oksentaa selvisi, että sillä on matoja. Niitä olikin sitten koko koira täynnä ja tilanne oli päässyt jo niin pahaksi, että selviytyminen oli epävarmaa, vaikka oikea loishäätölääkitys olikin saatu aloitettua.

Koira kuitenkin tokeni ja voi tällä hetkellä jo paremmin. Mietityttää vain mistä koira matoja oli saanut. Helsingissä on ollut luminen pakkassää koko talven ja koira syö laadukasta ruokaa. Ja miksei toisella koiralla ollut mitään? Tottakai terveilläkin koirilla joitain matoja on mm. suolistossaan, mutta käsittääkseni ne eivät ole samoja, joita keväisin ja syksyisin häädetään matokuureilla.

Niin tai näin, Ali madotetaan tänäkin vuonna kolmesti: nyt ennen rokotuksia, sitten myöhemmin keväällä ja vielä kerran myöhään syksyllä. Siinä on ehkä yksi kerta liikaa, mutta ainakin saan mielenrauhan.
.

Oivallinen iltapäivä

2010-02-28T17:48:00.004+02:00

.
Tuikitavallisen sunnuntain kunniaksi suunnistimme yhteislenkille Oivan ja Annan kanssa. Hyvin tuli taas riehuttua.

.

Deitit paikallaan

2010-02-27T16:27:00.006+02:00

.
Kuten jo aikaisemmin toivoinkin, niin tänään riiattiin paikallisia pinserityttöjä. Yhdeksän kuukautta vanha Lisa ja kolme vuotias Bala ottivat Alin varsin hyvin vastaan. Pentu kiinnosti Alia huomattavasti enemmän kuin etukäteen oletin ja vanhempi neito sai käyskennellä lähes rauhassa.

Pinserimaailma on pieni, niin hyvässä kuin pahassa. Löysimme monia kytköksiä väliltämme ja tiesimme paljon samoja ihmisiä ja koiria. Vaikken itse vaikuta harrastus- tai näyttelytoiminnassa millään lailla, enkä ole oikeastaan kovin aktiivisesti edes seurannut mitä pinseririntamalla tapahtuu, riittää facebook ja parin blogin seuraaminen pitämään tiedonjanoni tyydytettynä. Uusiin ihmisiin ja koiriin on silti aina yhtä mukava törmätä.

Kuvat olivat jälleen kerran surullisen surkeita ja aneemisen ankeita. Valoa oli, hankea riitti, näpit ei jäätynyt, mutta koirien jarrut olivat taas rikki. Tuloksena hännänpäitä, silmänvalkuaisia, möykkyjä vailla raajoja ja mustia täpliä horisontissa.

Bala, Lisa ja Ali
.

Oi talvi, et ehkä lopu koskaan!

2010-02-25T14:44:00.005+02:00

.
Pieni hengähdystauko Mäntsälässä porukoilla. Lunta on aivan jär-jet-tö-mäs-ti, pakkasta mukavat muutama ja aurinko paistaa pitkälle iltapäivään. Tälläisenä talvi on mahtava.

Meidän takapihalla on iglu, se vaan ei voisi kiinnostaa vähempää.

Vanha tiiligrilli näyttää lähinnä koomiselta hattuineen ja hanskoineen.

Meidän takapihalla on myös laskettelurinne. Ali korkkasi afterskiin merkkaamalla lintulaudan. On se hieno poika!

Parin kuukauden pakkaset ja kuiva huone- ja ulkoilma ovat kuivattaneet eläinrassukan korvanlehdet. Bebanthen maistuu liian hyvin myös sisäisesti nautittuna ja talven saldo taitaakin olla kolme tuubia.

Halkoja on landella liikaa, ne pitää syödä pois.

Tulomatkalla tutustuttiin junassa kahden pinseritytön omistajaan ja toivottavasti tulevana lauantaina Ali pääsee sokkotreffeille.
.

"Karkkipäivä"

2010-02-04T15:29:00.005+02:00

.
Hoikistellessaan Ali saa ylimääräisiä aterioita, jotka näyttävät suurinpiirtein tältä.

.

Wannabe-luontokuvaajan onnettomat ponnistelut

2010-02-04T14:39:00.008+02:00

.
Inhottavimpien pakkasten loputtua, on myös kunnon lenkit onnistuneet ilman kipua ja kyyneliä. Täällä on huippukaunista.

Vähän niinko jäätynyttä pissaa...

Lumen määrä on huikea.

...

Tuntematon taiteilija oli pykännyt näyttelyn keskelle metsää.

Ihan tosi hilpeät kaiteet.

Viereinen paukku-työmaa, missä räjäytellään dynamiittia, huudetaan ja kiroillaan. Paukkuarattomalle koiralle tosin ei aiheuta esteitä elämässä.

Tosi nolo ja vähän hassu.
.

Nyt se on jo kolme vee!

2010-01-27T18:57:00.005+02:00

.
Maanantaina juhlimme niitä huhhuijakkaa synttäreitä. Mukana riennoissa tietenkin Muusa ja Kuru, sekä heidän ihmisensä. Eläimet saivat perinteiset kakkunsa ja ihmiset omansa. Kaikki olivat tyytyväisiä... ja jotkut vuoden vanhempia vaan eivät yhtään rauhallisempia.

Herra päivänsankari riehui itsensä ylikierroksille ja lähes sydänkohtauksen partaalle. Ja mikä parasta tai pahinta: paskoi housuihinsa kesken bileiden. Joo, luitte oikein. Yht'äkkiä herra steppaa kakkapökäle salmiakkiperästään roikkuen ja toinen kikale nököttäen lattialla. Juhlissa nähtiin myös ilopissaläntti ja kuolalampi... kun koirat juhlii niin mikään ei riitä tai ole överiä.

Ali tykkää kamalasti Kurusta, joka tuoksuu monesti nähdessä joko valeraskaudelle tai edesmenneille juoksuille, tai sitten vaan jollekin muulle ihqulle tyttöjutulle. Kurun kanssa myös painitaan ja sitä gimmaa juostaan tietty karkuun. Kuvia kahdesta mustasta koirasta on aivan turha ottaa. Luonnossa näyttävät hienoilta ja kiiltäviltä, kuvissa kahdelta tervaiselta Muumipeikolta.

Tammikuu on täällä sujunut kylmissä merkeissä. Vieraita on käynyt paljon ja heitä on rakastettu kärsivällisesti ja tasapuolisesti. Ihmisen töissä on hiljaista, joten kotona vietetään enemmän aikaa kuin loppuvuodesta. Ulkona on siperiallinen lunta ja se on hienoa, ja ihmisen mielestä kauheen kaunista. Ja ne hajut sitten...

Tämmöstä täällä. Päivitystahti toivottavasti hieman ripeytyy jatkossa.
.

Jouluja!!

2009-12-25T19:20:00.004+02:00

.
.

Ihana Muse

2009-12-05T15:43:00.003+02:00

.
Muusis ottaa hoidossakin rennosti ja on kuin kotonaan.

.

Elämänkumppani

2009-11-24T17:54:00.002+02:00

.
Olen monesti miettinyt miten koira on vaikuttanut elämääni. Mistä asioista olen joutunut luopumaan tai jättämään vähemmälle, miten ihmiset näkevät minut koirallisena, miten arkeni on erilaista ja mitä kaikkea kivaa, hauskaa ja korvaamatonta saan tilalle. Niin kliseiseltä kuin kuulostaakin, niin Ali kuuluu samaan pakettiin kanssani, enkä osaa edes hahmottaa itseäni, minuuttani ilman sitä. Omituista.

Elämämme on rauhoittunut todella radikaalisti tänä vuonna. Ali on (myös muiden mielestä) todella sopeutuvainen ja kiltti koira. Tuo viimeinen ominaisuus on ilahduttanut minua hyvinkin paljon ja Alin helppoudesta on hyötyä arjessa aivan hirveästi. Uskoisin koiran nyt lähes kolmen vuoden iässä olevan likipitäen sellainen, millainen se tulee olemaan ainakin muutamat seuraavat vuodet. Uskomaton koheltaja, erittäin lujasti tuttuihin ihmisiin kiintyvä, hellyydenkipeä, nautiskeleva ja hyväntuulinen peruskoira, joka vetää kuin perkele remmissä ja puunaa itseään enemmän kuin minä ikinä.

Kun itse ailahtelen ja menen tunteideni varassa pilven reunalta jyrkkää laskua sinne pohjalle asti, Alin hermo pitää ja se käyttäytyy tasaisesti. Koira kestää hyvin huonot lenkkiviikot kunhan se kanssa vain muuten vietetään aikaa. Koira osaa omalla läsnäolollaan ja kylkeen kiinni punkaamisellaan lohduttaa monia ääneen lausuttuja sanoja paremmin. Ja aivan kuin koira aistisi mielentilani ja jättäisi riehumiset vähemmälle ollessani allapäin.

Tällä hetkellä Alin elämä on siis hyvinkin tasaista. Blogin päivitykset ovat jääneet, sillä paljoakaan kirjoittamisen arvoista ei ole tapahtunut. Koira on kuitenkin terve ja kaikkea pientä kivaa tapahtuu aina välillä. Huomenna Baba pääsee taas tyttöjen ompelukerhoon juoksentelemaan kankaiden päälle ja sekoittamaan kaavapaperit. Aivan se ja sama kuinka monta kertaa sitä kieltää...
.

Koiruuksia osa 34

2009-11-01T22:45:00.002+02:00

.
Tapahtuipa pari viikkoa sitten matkalla Helsingistä Lahteen...

Olimme jääneet Alin kanssa lipunleimausvälikköön matalalattiaisessa ns. "uudessa" junassa. Emme olleet jäämässä Mäntsälässä (jossa vanhempani siis asuvat), kuten monesti aikaisemmin, vaan ideana oli jatkaa pysähtymättä Lahteen.

Mäntsälässä ovet auki. Ihmiset ulos, toiset sisään.

Ali veti kovasti valjaissaan ja nips-naps, valjaiden metallilenkki katkesi ja koira kirmasi vapaana laiturille. Ovet olivat menossa kiinni ja sain juuri sormeni väliin ja puoliksi juosten ja puoliksi kontaten koiran perään. Herra oli jäänyt n.5m päähän penkkien eteen istumaan. Ote valjaista ja koiran raahaaminen takaisin junaan juuri kun ovet olivat taas menossa kiinni.

Läheltä piti!
Loppumatka menikin täristen ja adrenaliinikuohussa.
Tänä viikonloppuna koirasta otettiinkin sitten jokaisella pysäkillä kunnon ote jo ennen ovien aukeamista.
.

Ensilumi

2009-10-20T11:20:00.004+03:00

.
Kosketus ensilumeen Lahdessa viikonloppuna.

.

Ali goes Lahti

2009-10-12T23:32:00.005+03:00

.
Olipa helppo koira mukana viikonloppuna. Ei tuhonnut mitään, ei kärsinyt eroahdistuksesta paria piippausta lukuunottamatta, ei sikaillut. Oli vaan tavattoman innoissaan. Liekö oma otus ensinkään.

Huh! Tässä onnistumisen nousujohteisessa onnentunteessa päätimme unohtaa hoitopaikan ja nauttia Baban seurasta myös tulevana viikonloppuna.

Ruoho on vihreämpää aidan toiselle puolella. Ehkä siksi, että siellä jaetaan ilmaiseksi kakkapusseja.

Ei sillä etteikö Herttoniemi olisi kaunis paikka, mutta kyllä vaihtelu virkistää.

Alillakin on silmää maailman hienoimmalle nojatuolille.
.

Huoh!

2009-09-30T23:43:00.006+03:00

.
Olemme huokailleet itsemme väsyksiin. Minä siksi, että on syksy ja kaikki kaunis ympärillä on vain merkki siitä, että kohta on vuorostaan loskapaskan vuoro. On pimeää, metron ikkunoista näkee vain oman väsyneen ja vitamiinitarpeisen ruttunaamansa. On kylmää ja välikausitakittomalle aivan mahdotonta aikaa pukeutua.

Ali sen sijaan huokailee juoksuisten tyttöjen perään. Ali huokailee myös silkasta huokailemisen tarpeesta. Olen entistä varmempi, että se tietää tarkalleen milloin minkäkinlainen huokaus on paikallaan. Itsehän en edes osaa rentoutua ja päättää päivääni ennen kuin Ali on kaivanut itselleen yöpesän (kestää n.3min) asettunut makuulle ja päästänyt sisuksistaan pitkän, tyytyväisen, kylläisen ja väsyneen huokaisun. Ja niin voimme käydä nukkumaan ja olla taas päivän lähempänä loskapaskaa.

Viimeiseen reiluun kuukauteen ei mahdu paljoa. Ali sai Muusan viikonloppuhoitoon, kun kaikki ihmiset olivat juhlimassa Lotan tupareita. Muusa protestoi omista tupareistaan poisjättöä kiipeämällä portin yli eteiseen (ehdotamme Muusaa sirkukseen).
Ali on myös ollut äidilläni viikonloppuhoidossa. Siellä oltiin sitten sikailtu oikein kunnolla: vedetty hihnassa, pissattu sisälle, oksennettu sisälle... peruspossuilua.
Ensi viikolla vien koiran mukanani maailmalle (Lahteen), ja sitä seuraavana koira menee taas äidilleni hoitoon. Suvaitsisi käyttäytyä kuin kultainennoutaja-lapanen ikään, vähän niitä käytöstapoja pliis.

Kotona on rampannut ihmisiä ja Ali on ollut ihana isäntä. Nuollut, pussaillut ja halaillut, vinkunut ilosta ja jälleennäkemisestä. Olen täysin luopunut toivosta, että iloriehumista voisi jotenkin rajoittaa. No kun ei vaan voi.
Joskin ihmisiä on riittänyt niin pieni koirakontaktien puute vaivaa. Useimpien työvuorojen jälkeen ulkona on jo aivan pimeää ja puistoilu ei innosta. Toisten koirien tapaaminen on rajoittunut naapurikoiriin. Haaveilen varastavani alakerran kettuterrierin ja vieväni lapset metsään riehumaan. Olisivat niin kovin tyytyväisiä kun ei aina tartteisi rapussa stepata. Näin ehkä teen, ei oo iso rikos.

.

Kesäilot ja -kilot

2009-08-12T18:32:00.003+03:00

.
Kesä kohisee ohi ja elämä jatkaa normaalia porskuttamistaan. Ali oli Muusan luona viikonloppuhoidossa pari viikkoa sitten. Hyvin oli mennyt. Ceriinan kesäpäivillä käytiin elokuun alussa ja nyt oli vuorossa pidennetty viikonloppuhoito meikäläisen äidin luona. Tuliaisiksi koira toi ylimääräistä vyötäröntäytettä. Meidän laumassa on tässä hetken jo ollut toinen ihminen, joka otettiin heti alkumetreillä riemulla vastaan. Elo on leppoista. Pinserimäisen leppoista.

.

Ihana se on ♥

2009-07-19T21:31:00.002+03:00

.
... meinaan Ali. Nyt kesällä on vaan tullut hymyiltyä koiralle ihan suupielet rusetilla. Lehmänselästään, arpisesta korvastaan, remmiriuhtomisestaan ja tällä hetkellä vaivaavasta pahanhajuisesta hengityksestään huolimatta en vaihtaisi mihinkään tai kehenkään tuota otusta. Niin valtava persoona ja hyväluonteinen koira tuo Baba vaan on. Se on sitä rakkautta, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja uskollisuutta, minkä vain koiraihmiset tajuaa. Huoh.
.

Tsirp

2009-07-09T14:26:00.002+03:00

.
Loma.
Koirasta on lähtenyt kolmisen viikkoa käsittämätön määrä karvaa. Syytän jo edesmennyttä hellettä. Vettä menee varmasti aineskin kaksi litraa päivässä. Kiloja on lähtenyt TAAS. Muistelen kymmenen vuoden päästä varmasti kaiholla hoikkaa nuorta koiraani taistellessani ikääntyvän vanhuksen ylipainon kanssa. Energiaa on ydinpommin verran, rakkautta synnytysosastollinen. Kuono vipattaa tauotta, levottomien jalkojen-syndrooma vie huoneesta toiseen.

Luulin, että koira antaa ihmisten ottaa lelunsa ja ruokansa, mutta tämä pätee ilmeisesti vain minuun sillä tuttu ihminen sai osakseen murinaa yrittäessään ottaa Alilta luuta. No, eläinhän tuo on. Hyvä tosin tämäkin tietää.

Ollaan onnellisia!
.

Juhannuz

2009-06-23T21:25:00.007+03:00

.
Ali pääsi neljäntoista nuoren matkassa saareen Helsingin edustalle. Luvassa oli vapaana kirmailua, mölkkypölkkyjen varastelua ja ihmisten perään katsomista.

.

Aarniometsään hop!

2009-06-17T19:22:00.009+03:00

.

.

Pienen pinserin mökkiviikko

2009-06-03T15:14:00.027+03:00

.
Vietimme reilun viikon Alimon kanssa mökillä Juvalla. Heti auton oven auettua alkoi päätön, mutta sitäkin onnellisempi ravaaminen pitkin tonttia. Päivät viipotettiin vapaana, välillä käytiin metsälenkillä ja yöt nukuttiin sikeästi.

Koira pysyi loistavasti noin 1,5km2 reviirillään naapureista huolimatta. Tosin vahtihaukkumista oli jonkin verran, mutta kohteena olivat lähinnä lepattavat pressut ja kompostikasat. Pikkaisen city-koira saa vielä hioa taitojaan.

Parasta koiran kanssa mökkeilyssä on ehdottomasti ne kymmenet, jopa sadat, naurut, jotka sen koheltaminen nostaa ilmoille.

Ensin oli yritystä...

.

Sitten tyypillistä Alia: kuolat poskilla, kieli kirsussa ja jalat rusetilla...

Käytiin rikkomassa majavanpato ja Ali jyrsi puita erittäin avuliaasti, joskin tehottoman hitaasti.

Soutamassa vielä hieman tervaisella kirkkoveneellä.

Mistä johtuivat tervakarvamöykyt selässä. Näitä sitten leikattiin pois saksilla.

Äiti on Alin lemppari, vaikkei kontallaan leikkinytkään.

Hellyyttä saa vaikkei sitä haluisikaan. (Koira ei todellakaan saisi hyppiä ihmisten päällä, mutta...)

Kaikkialle ei rakkauttakaan riitä. Nämä kaksi eivät vain tanssi saman tangon tahtiin.

Viipotiviipoti metsätiellä.

Ihana keltainen krokettipallo. Ihana keltainen krokettipallo. Ihana kelt...

Mä sain sut itsellein ihana keltainen krokettipallo!

Vauhdin hurmaa oi ihana keltainen krokettipallo.
(Annettiin Alille myös punainen pallo, mutta sen viehätys ei toiminut.)

Saukkopinseri

... oli ehkä säälittävin luonnonihme Savossa.

Vähän pusuja emännällekin.

Alin kotikutoinen juoksuvaijeri. Onneksi ei tarvinnut siihen laittaa kuin filmaamista varten.

Väsyttää...

Väsyttää...

Zzzzzzzzzz...

Vielä viisi päivää Mäntsälässä ennen Helsinkiin paluuta. Ei valittamista.
.

Koiruuksia osa 33

2009-04-20T23:12:00.003+03:00

.
Tilasin netistä viisi kappaletta cd:itä. Jostain syystä eräänä päiväänä väliovi oli jäänyt huonosti kiinni ja kun postimies Pate oli tiputtanut ilmeisen ison paketin luukusta alas, oli väliovi auennut kokonaan. Koirahan oli tietenkin noukkinut daily mailin ja raadellut sen viimeistä raitaa myöden. Olipas vielä niin taidokas että söi laskunkin. Vähän mälsää ottaa yhteyttä asiakaspalveluun kysyäkseen viitenumeroa ja summaa, kun itse levyissä ei ollut enää mitään kuunneltavaa. En oo jaksanu kuin nauraa. Kai sitä on jotenkin turtunut.
.

Elän taas vaihteeksi hullupään kanssa.

2009-04-18T13:55:00.002+03:00

.
Tää on oikeastaan jo niin koomista, ettenpä tiedä mistä tarinan turinoinnin aloittaa. Kaikki alkoi siitä, että sairastuin ja olin viikon sängyn pohjalla, kirjaimellisesti en poistunut juuri peiton alta. Hilpaisin sitten päiväksi töihin ja aloitin siitä pääsiäisen vieton. Olin siis hyvin pitkään Alin omistuksessa ja seurana päivisin.

Viime lauantaina pidin synttäripirskeet, joihin Ali sai jäädä. Kaikki ne kultaiset ihanat ihmiset tuli tietenkin meidän poikaa katsomaan ja ihastelemaan. Oikeasti, toi rontti jyräsi vieraan toisensa jälkeen heti alleen kun olivat peppuliininsa tuolille asettaneet. Siis sehän oli todella koomista.Ja noloa. Tämä yhden koiran show sai puhtia kun Muusa astui estradille ja arvoisat vieraani saivat ihastella yhden sijasta kahta pyörremyrskyä. Eipä sen niin väliä, viihdearvo oli taattu vaikken ongintaa järjestänytkään.

Sitten tää kevät.. Huhuijaa! Koirassa on varmasti enemmän vitamiineja, mineraaleja, suoloja, terveyspöpöjä ja muuta hyvää kuin tavallisesti, koska energia räjähtelee joka suuntaan. Eilen päästin pitkästä aikaa Alin kotimetsässä vapaaksi. (Ei ole voinut aikaisemmin, koska koira on suunnistanut samantien paperinohuelle jäälle) Vastaan tuli sopivasti vapaana ollut iso pentu, jonka kanssa sai juosta polkua edestakaisin maanisen onnellisena. Tuottaahan se itsellekin mielihyvää nähdä koiransa onnellisena, mutta nyt keväällä noi onnenhetket ovat olleet jotenkin skitsahtavia. Kaikki on varmaan lapsina juossu liikantunnilla viivojen väliä. Ensin käydään koskemassa kauimmaisena olevaan viivaan ja sitten edestakaisin kunnes ollaan siinä mistä aloitettiin. Ton elikon meno on just samannäköistä: paitsi että se juoksee päättömästi. Kyl te pinserinomistajat tiedätte.

Sitten tällä viikolla on ollut tää tosi hauska juttu eli kuseskelu sisälle. Joka päivä jossain nurkassa lammikko. Paras/pahin oli tää kun tulin kotiin, huomasin että sohvalle on kustu, kävin ite veskissä ja tadaa!!!!, oli tehny toisen lammikon toiselle puolelle sohvaa. Siinä puolessa minuutissa, ihan kiusallaan. Maanvaiva koira. ARG.

Mä en edes ala kertomaan narttujen juoksuista... Taikka heinien ylenpalttisesta syömisestä ja sitä seuraavasta oksennuksesta, jonka tuotos muistuttaa curry-lounasta.

Hyvää kevättä!
.

Kevättä rinnassa, hännässä ja kuonossa

2009-04-08T14:25:00.007+03:00

.
Hertsikka kylpee, suoranaisesti poreilee auringossa. Ilmassa on asfaltin, mullan ja kaiken sen alta paljastuneen biologisen tuotteen haju. Kävelyteillä on hiekkaa enemmän kuin saharassa, tielaidoilla eri käymisvaiheessa olevia koiran kikkareita, ojissa jo lähes näkee orastavan kuhinan. Meren jää ei enää kanna, mutta sulia kohtiakaan ei näy. Puut ovat paljaita ja maaperä upottaa kuin vettynyt suo. Vaatteita on päivisin liikaa päällä ja iltaisin aivan liian vähän. Kaikki perustaa toimintansa auringon valon ja lämmön ympärille. Kevät on parasta.

.

Koiruuksia osa 32

2009-04-08T14:19:00.002+03:00

.
VIHDOINKIN!!!

Olen miettinyt onko pinserini pinseri laisinkaan, sillä se ei pidä peiton alla nukkumisesta. Kateellisena olen kuunnellut tarinoita, katsellut kuvia ja seurannut vierestä, kuinka toisten koirat kietoutuvat viltteihin ja nukkuvat suloisesti vain kirsu vällyistä pilkistäen.

Mutta Alikin teki sen. Kahden vuoden, kahden kuukauden sitkeä odottaminen palkittiin viikonloppuna, kun koirani kaivoi itsensä peiton alle ja nukkui siellä lähes tunnin.

Koiruuksia osa 31

2009-04-05T21:22:00.003+03:00

.
TOP 5 IHMISEN HERÄTTÄMINEN YÖLLÄ

5. KAIVA PESÄ(ä)
Kaiva niin suurieleisesti, pitkästi, äänekkäästi ja antaumuksella kuin suinkin osaat. Tehtävää helpottaa jos kaivat pesän Ihmisen sänkyyn, jolloin koko halpa, mutta sitäkin paremmin jousitettu sänky pomppii ylös ja alas.

4. JUO JANOOSI
Elä janossa koko pitkä päivä ja aloita nestekuuri juuri kun huomaat Ihmisessä rem-unen merkit. Noudata edellisen kohdan "suurieleisesti, pitkästi, äänekkäästi ja antaumuksella"-vinkkiä. Tottakai juodessa kastut niin, että joudut kuivaamaan itsesi asunnon jokaiseen mattoon, tyynyyn ja peittoon. Toimii!

3. LÖYDÄ HENKIIN HERÄNNYT LELU
Öillisillä tutkimusmatkoillasi saatat löytää sellaista kiinnostavaa, mikä päivänvalossa näytti tylsältä. Öiseen aikaan on mukava heitellä vanupupuja pitkin seiniä ja juosta ne kiinni niiden yrittäessä sohvan alle pakoon. Kuka sanoi että vain kissat ovat yöeläimiä??

4. MURISE, HAUKU JA VAHDI
Aina silloin tällöin on mukava muistuttaa siitä alkuperäisestä käyttötarkoituksesta. Huomion kiinnität varmasti jos harjoitat luontoasi klo. 00.00-06.00 välisenä aikana. Et tarvitse varsinaisia kohteita. Keksi ne itse!

1. OKSENNA
Ei ainoastaan takuuvarma herättäjä vaan myös Ihmisen vällyistään nostava ääni on oksennuskurlutus. Olet siirtynyt jo valmiiksi karvamaton päälle, miltä sinut kohta siirretään muovimatolle oksentamaan. Lisäksi saat osaksesi sympatiaa ja hellyyttä.
.

Koiruuksia osa 30

2009-03-21T12:25:00.006+02:00

.
Tässä noin viikko sitten heräsin yöllä siihen kun Ali murisi matalalla äänellä ja pyöri ympyrää. Viisarit näyttivät puolta kahta ja murina muuttui pian haukunnaksi. Sain koiran hiljaiseksi ja jatkoimme unia.

Puolta tuntia myöhemmin heräsin uudelleen murinaan ja levottomaan jolkotteluun ympäri kotia. Rapussa ei ollut ketään, naapurit olivat hiljaa. Koiran mielikuvitusko teki tepposet?
Aamulla aukaistessani verhot, odotti pihalla ylläri. Takapihamme valkoiseen hankeen oli spreijattu rakkausaiheinen graffiti. Ei vissiin koira itsekään tiennyt mitä kuuli ja mistä, mutta keskellä yötä oli kokenut tarpeelliseksi toimia vahtikoiran virassa.

Ei näytä vesisateiden ja auringonpaisteen jälkeen kuin isolta pissalta, mutta oli siinä alunperin joku "teos".
.

Haaste Mikiltä

2009-03-09T22:10:00.006+02:00

.
1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.

2. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.

3. Selitä kuva.

No tässä lapset ovat kaksi kuukautta vanhoja. On ollut jonkinmoinen riehuntapäivä ja Lotta on kaappaamassa Muusaa kotimatkalle.

Paperit on vielä lattialla, ja tulivat olemaan vielä hyvin pitkään. Sanomalehtiä näyttäis olevan muovikassissakin. Meillehän ei tullut mitään lehtiä, joten roudattiin Hesareita aina Järvenpäätä ja Mäntsälää myöden ennen kuin tajuttiin että sieltähän niitä saa omasta lehtikeräysastiasta pihalta parinkymmenen metrin päästä. Ääliöt.

Oikealla näkyy kahdesta rullakon hyllystä tehty "koiraportti" ja vessanovesta roikkuu Alin tassujenpyyhintäpyyhe. Oi niitä aikoja.

Ja haaste siirtyy kaikille niille, jotka sen haluavat.
.

Takajalkapolkka

2009-03-09T21:13:00.006+02:00

.
Paneudunpa seuraavassa kirjoituksessa koirani ärsyttävimpään käyttäytymistapaan. Jospa ns. "hiljaisetkin" lukijat voisivat minua auttaa mahdollisia apukeinoja keksiessään.

Ongelma on seuraavanlainen ja nyt tulee malliesimerkki iltapäivästä ulkona...
Elikot riekkuvat oikein sievästi hampaat irvessä keskenään, ottavat ralliskaboja ja hoitavat keskinäistä suhdettaan. Seuraavaksi Alin huomion vievät hajupisnekset ja se aloittaa hurjan haistelu- ja merkkailurundin.

Kaikki sujuu hyvin siihen asti kunnes Ali haistaa, kuulee tai näkee toisen koiran tai ihmisen. Se on valmiiksi jo niin kierroksilla ja riehakas, että se ryntää poloisen ihmisen ympärille haukkuen ja hyppien. Ja pahimmassa tapauksessa ujeltaen takajaloillaan seisten. Tämähän on tietenkin vieraasta ihmisestä hyvin pelottavan näköistä vaikkei koira aggressiivinen olekaan. Vaan eipä auta pientä ihmistä, että vain minä sen tiedän.

Tottakai ihmiset järkyttyvät. Paitsi ne, jotka jatkavat matkaansa ja toteavat anteeksipyytelyihin huvittuneina että mitäpä tuosta. Koiran kanssa liikkuvat ovat sinällään "helpompia", että vastaan ei ole tullut aggressiivista koiraa vaan rekkuset ovat omalla elekielellään hoitaneet tervehtimisen ja Alinkin käytös on muuttunut hetkessä ihmisen silmissä rauhallisemmaksi ja vähemmän uhkaavaksi.

On todella rasittavaa ulkoiluttaa koiraa, joka ei ole sopivien hajujen sattuessa kohdalle ollenkaan perso herkuille. Yleensä pinserin olematonta miellyttämisenhalua kompensoi ahneus, mutta tapaus-Mafiosossa tämä ei päde kuin sisätiloissa. Ali tietää varsin hyvin mitä siltä luoksetulossa halutaan. Sitä treenataan ilman, että koira jäisi kiinni. Mutta ei, herra tulee kun ehtii tai viitsii.
Eli voitte kuvitella miten mahdotonta on saada koira sadan metrin päästä luokse kun vastaan on kävellyt kiinnostava ihminen. Ainoa toimiva keino on lähteä eri suuntaan tai jos koira ei ole näköetäisyydellä, niin olla laisinkaan menemättä näköetäisyydelle. Ei se siellä yksinään rieku vaan tulee takaisin. Mutta tässä vaiheessa vastaantulija on jo saattanut saada sydänkohtauksen. No ei kai.

Olemme Lotan kanssa pohtineet ja analysoineet Alin vauhkoontumista aivokikkuramme puuduksiin. Käyttäytymismalli on hyvin selkeä ja toistaa varsin loogista kaavaa. En vain ymmärrä johtuuko tämä ainoastaan ylikierroksista, saatika mitä koira yrittää viestittää: pelkoa, puolustamista, vaaraa, (ihmiset eivät ole lainkaan uhkaavia ja yleensä hyvin kaukana kun Ali ne äkkää) epävarmuutta, riehakkuutta...

En ole keksinyt mitään apukeinoa. Parasta on olla katsomatta jalkoihinsa ja tarkkailla ympäristöä. Jos huomaan vastaantulijat ennen Alia, on tilanne todennäköisesti pelastettu ja saan koiran suuremmalla todennäköisyydellä luokseni ja remmiin. Ohitettuamme ihmiset/koirat parillakymmenellä metrillä voin päästää koiran taas vapaaksi sillä se ei lähde jo ohitettujen ihmisten perään (niin mikä logiikka tässä sitten on, todettiinko ihmiset vaarattomiksi ilman takajalkapolkkaakin).

Osaako kukaan neuvoa?
Vaihtoehtona ei ole irtolenkkien pois jättäminen. Tuota energiamäärää ei kesytetä pelkillä remmilenkeillä. Eikä koira juoksentele vapaana jalkakäytävillä tai puistoissa vaan lähinnä metsissä, jotka valitettavasti ovat Helsingissä a) surkean pieniä plänttejä ja alati kutistumaan päin b) varsinkin viikonloppuisin tupaten tuprullaan sekalaista seurakuntaa. Vaihtoehdot ovat vähäiset.

Ai mä vai??
.

Yleisarvosana 9 ja puol

2009-03-01T21:27:00.005+02:00

.
Korva on ihanan terve.
Koira on ihana.
Ilmat on ihanat. Vaikka jäälle uskaltauduttiin vain yhden kerran, alkuviikosta.
Kotona on ihanaa.
Ruoka se vasta ihanaa onkin.
Muusan seura on ihanaa ja sitä saatiin paljon tällä viikolla.
Kakkojen ja pissojen haistelu, niissä piehtarointi ja syönti on ihanaa.
Ihanaa kun haistaan sen jälkeen.

Kaiken ihanuuden keskellä kai se ihminenkin menettelee. Paitsi silloin kun se yrittää leikata kynsiä, jotka kasvaa liian nopeasti asfalttilenkkien puuttuessa. Toisaalta sekin on vaan ihanaa koska metsälenkit ja lumi on paljon ihanampia kuin Hertsikan puliukot kävelyteillä.

.

Älä tule paha korva, tule hyvä korva...

2009-02-21T14:13:00.003+02:00

.
Alin antibioottikuuri loppui viikko sitten ja parantumisessa ollaan jo loppusuoralla. Valitettavasti korva parantui omituiseen asentoon. Ikäänkuin keskellä olisi suonsilmäke, johon ympäröivä nahka olisi uponnut. Korvasta tuskin tulee tasaista, eikä Ali ole sitä viikkoon pitänyt oikeassa asennossa. Myös kaikki karvatupet alueelta tuntuvat kärsineen, eikä haava-alueella ole minkäänlaista karvankasvua havaittavissa.

Tiedoksi muille (jos vastaavia ei-tikattavissa-olevia haavoja tulee) , että ensimmäisenä viikkona haava ei tuntunut edistyvän yhtään, toisena jo hieman, mutta kolmantena haava parani melkoista vauhtia. Antibiootit oli lähes kahdeksi viikoksi ja kipulääkkeitä annoin viisi päivää. Suurta rupea ei muodostunut, vaan haava ikäänkuin lähti kutistumaan. Onni onnettomuudessa, on pakastanut lähes koko ajan, joten haava ei mätinyt, eikä tulehtunut, eikä tuntunut edes kutiavan missään vaiheessa.

.

Hmmm... helmikuu

2009-02-20T20:52:00.003+02:00

.
Viikon sisällä ollaan päästy monta kertaa meren jäälle ulkoilemaan. Alille ensimmäinen kerta oli sunnuntaina. Me onnekkaat asumme vajaan kymmenen minuutin päässä rannasta. Tiedän, lälläslää.

Tänään oli mukana Louskun viisikuinen Kuru-koira, joka toi kieltämättä liikettä vähän väsähtäneeseen Ali-Muusa-comboon. Huomenna ulos samalla koirakokoonpanolla ja vastaisuudessa varmasti yhä useammin.

Näin paljon tilaa... aijaij ja ihan vain meitä varten.

Iltapäivällä käytiin otattamassa tämän vuoden rokotukset, tai siis yksi rokotus. Ali painoi komeat 15,7kg ja siirrynkin nyt kahteen ruokailuun per päivä. Koira lihonnut kuukaudessa reilu puolitoista kiloa ja uskoisin että paljon enempää ei tuohon ruumiinrakenteeseen tarvita.
.

Koiruuksia osa 29

2009-02-16T23:14:00.004+02:00

.
Lapsen suusta:

Siskollani on kaksivuotias tyttö, joka pitää Alista kovasti. Itseasiassa hän puhuu Alista enemmän ja on siitä paljon kiinnostuneempi kuin esimerkiksi tädistään eli minusta.

Jos tytöltä kysyy missä Veera-täti on, hän vastaa että kotona tai töissä. Arvatkaa missä Ali-koira on? No töissä sekin.

Siskoni sai juuri toisen lapsen. En päässyt sitä heti katsomaan, mutta kun äitini oli kysynyt kaksivuotiaalta olinko käynyt sairaalassa, oli hän vastannut että olin ja että Ali-koira oli myös käynyt vauvaa katsomassa.

Viime aikoina jos tytön kuullen mainitsee Alin nimen, sanoo hän oitis, että Ali-koiran korva on pipi. Tämä siitäkin huolimatta, että korva on jo kunnossa. Korva on mahdollisesti pipi koko vuoden 2009... Ja koira käy myös edelleen tietämättäni töissä.

.

Takaisin kotiin

2009-02-09T14:18:00.006+02:00

.
Kahdeksan extra mukavan päivän jälkeen olemme palanneet kotiin, toiseen kotiin. Ali on väsy, ihmistä nyppii. Ulkona on itsemurha-liukasta. Askelmittari ei näytä vielä tarpeeksi askelia tälle päivälle, mutta ei huvittaisi taittaa niskojakaan tai hankkia kanjonia pääluuhun.

Ali "arestihuoneessa" jäädessään yksin kotiin. Siellä se sitten hönkii ikkunan laikukkaaksi kuonollaan ja seuraa vilkkaasti liikennöityä kotitietämme. Yksikään kerran puolessa tunnissa kulkevista autoista ei jää huomaamatta.

Sänkyyn tulee jo aurinko-laikkuja, joissa arskataan ankarasti.

.

Koiruuksia osa 28

2009-02-05T14:03:00.003+02:00

.
Ali rauhoitettiin lääkärissä korvan pesemisen ajaksi. Aine ei meinannut vaikuttaa millään ja koira sinnitteli pystyssä tahdonvoimalla vaikka asento oli kuin bambilla heikolla jäällä, jokainen raaja uhkaavasti eri suuntaan, pää huojuen kaikkea muuta kuin tukevasti.

Tätä kesti vartin ennen kuin koira vaipui horrokseensa. Sitten pesut ja karvojen ajaminen ja takaisin lämmitetylle lattialle. Herätyspiikki persuksiin ja hoitaja ehdotti, että menemme setvimään paperiasiat sillä aikaa. "Heräämisessä kestää sellainen 10-15 minuuttia kuitenkin."

Me sitten kävelimme takaisin odotushuoneeseen parikymmentä metriä kulman taakse ja samantien alkaa kuulua kolina ja ryminä. Katsoimme toisiimme ja totesimme, että sieltä se nyt tulee. Ja sieltä Ali tuli silmät puolitangossa rymistellen pitkin käytäviä, eikä kymmenen minuutin vaikutusajasta ollut tietoakaan. Mähän en tänne yksin jää!
.

LomaLoma

2009-02-05T13:49:00.005+02:00

.
Töttiksen loma on sujunut laiskotellen. Se nauttii jakamatonta huomiota ja saa hellyyttä mielin määrin minulta ja äidiltäni. Eilen käytiin eläinkaupassa ja vähän pidemmällä lenkillä, mutta muuten ollaan pysytelty sisällä.

Toinen korva on parantunut todella hienosti, huonompi korvakin jo yrittää kasvattaa rupea. Koira ravistelee päätään kuten ennenkin eli kipua ei ole. Ajattelinkin, että puolitan kipulääkkeet huomisesta lähtien. En niistä viitsi kokonaan luopua.

Ali on ollut hirveän reipas ja kantaa jalkoihimme leluja kuin ilmoittaakseen, että sairasloma on ohi. Ruoka maistuu ja sitä on saanut paljon. Ja koska liikunta on minimissä niin tulos alkaa näkyä.

Tässä oltiin juuri tultu lääkäristä kotiin ja koira kävi samantien krapulaisena nukkumaan puhdistetun ja sheivatun korvansa kanssa.

Töttis tulee taloon kun muut käyvät kaupassa. Muuten en käytä kauluria sillä se osuu korvaan ja tekee koiran liikkumisesta kömpelöä. Kauluri on lyhyt malli, sillä koira ei yletä nuolemaan korviaan kuitenkaan, joten tötteröllä estetään vain raapiminen.

.

Töttis

2009-02-03T10:26:00.002+02:00

.
Ja jottei tulisi vaikutelmaa, että koiraa pidetään hunningolla niin tarkennuksena, että sillä on antibioottikuuri ja kipulääkkeet. Ell rauhoitti koiran ja sen korva pestiin kunnolla ja irtonahka irroitettiin, iskettiin myös ensimmäiset antibiootit ruiskeena. Kauluria pidetään ja korvaa ruiskutellaan vedellä, mutta vällyjen alle ei korvaa laiteta hautumaan eli korva pidetään paljaana. Ulkona hoidetaan vain pakollisten pissatusten verran. Painokin oli noussut jo 14,7kg eli reilun puoli kiloa vajaassa viikossa. Näin ison avohaavan paraneminen on hidasta, mutta kyllä se tästä.
.

Veli-Castor yökylässä

2009-02-02T10:04:00.006+02:00

.
Alsternakkelin veli Castor tuli meille yökylään lauantaina kello kahden maissa. Lyhyen omistajan perään itkun jälkeen alkoi paini, jota kesti kello yhdeksään illalla, jolloin pistin valot pois päältä ja pojat rauhoittuivat.

Olin alunperin suunnitellut käyttäväni koirat erikseen ulkona, jotta sisälle jäävä voisi vetää henkeä, syödä ruokansa rauhassa ja minä puolestani pysyisin paremmin pystyssä lumisessa metsässä. Ei tullut mitään. Pääsin Castorin kanssa hissille niin Ali aloitti sellaiset fanfaarit, että naapurit varmasti kurkkivat ovisilmistään. Ei ollu varaa sellaiseen möykkään ja oli haettava toinenkin mukaan. Ensimmäinen lenkki sujui lentäen, toinen huomattavasti tukevammin maan pinnalla ja sunnuntai aamuna oltiin ulkona jo 45 minuuttia.

Painimisen, läpsimisen ja kohkaamisen vastapainoksi pojat nuolivat toisiaan antaumuksella. Parhammillaan Castor saattoi pestä Alin päätä puolikin tuntia.

Ei kokoero näin suuri ole, vaikka Castor Alia paljon isompi onkin. Kuva vääristää.

Illalla ruokailu sujui omista kipoista ja yö nukuttiin kaikki samassa sängyssä sulassa sovussa. Kahdeksan jälkeen heräiltiin ja käytiin ulkona. Valitettavasti en ollut tarkkana koirien ruokailuaikaan ja kun Ali oman ruoan syötyään suunnisti Castorin kipolle syntyi tappelu. En voi muuta kuin syyttää itseäni, kun en pitänyt koiria välimatkan päässä toisistaan. Ja kaikki ohjeet miten saa ja miten ei saa mennä tappelevien koirien väliin unohtui ja tungin käteni väliin, nappasin Alin syliin ja vein vessaan.

Viiden minuutin päästä koirat itkivät vessanoven molemmin puolin sydäntäraastavasti miten heidät nyt näin julmasti erotettiin. Tilanne oli ohi yhtä nopeasti kuin mitä se oli alkanutkin ja Castor odotti oven toisella puolella aina niin kauan että se haettiin. Ei mikään unelmapäätös muuten niin kivalle viikonlopulle. Toisaalta en uskaltanut päästää koiria samaan tilaan sillä Alin korvat vuotivat ja Castor olisi todennäköisesti aloittanut mittavan pesu-pusu-operaation.

Koirien erot ja samankaltaisuudet tulevat ehdottomasti esiin vasta kun ne ovat yhdessä hieman pidemmän aikaa. Yhteisillä lenkeillä ollaan käyty, mutta eivät ne ole vielä kertoneet mitään. Tottakai tilannetta vääristää aina asetelma jos toinen koira on kotonaan tärkeän ihmisensä kanssa ja toinen tuntemattomassa paikassa vieraan ihmisen luona. Tästä meidän episodista huolimatta väittäisin, että koiralle paras hoitopaikka on sellainen missä on toinen koira (jos koirat siis tulevat toimeen keskenään) sillä leikki vie huomion pois siitä, että omistaja on painellut ulos ovesta. Ja vaikka leikki jossain määrin on koiralle stressaavaa, on ovella ravaaminen ja odottaminen varmasti enemmän.
.

Laiha Herra Riekalekorva

2009-02-02T09:31:00.011+02:00

.
Tämmöistä jälkeä syntyi.

Tällä hetkellä maanantai aamuna huonomman korvan haava on jo ummessa, mikä tarkoittaa hyvää pöpöjen kannalta. Eivät pääse enää sisälle elleivät sitten jo eilen ehtineet. Nyt odotetaan, että korvalehteen muodostuu jonkinlainen rupi. Tulehtumisen vaara on todella iso, joten hyvin todennäköisesti joudumme hakemaan eläinlääkäristä antibiootit. Rupivaiheessa korva varmasti alkaa kutiamaan, joten kauluri on otettava suojaksi.

Paljon päätään ravistelevalle ja puskevalle koiralle korvahaavat ovat piinaa. Pelkäänkin, että paranemisesta tulee pitkä prosessi jos haavat pääsevät aukeamaan. Toisaalta en ainakaan vielä näe syytä hautoa päätä siteiden sisällä. Onneksi mulla on nyt talviloma ja voin tarkkailla koiraa yli viikon ajan. Harmi toisaalta, että ihanat metsälenkit Oivan kanssa saa unohtaa.

Viime viikolla käytiin ohikulkumatkalla eläinlääkärin eteisessä mittauttamassa Alin paino. Olin lievästi sanottuna järkyttynyt, sillä vaikka olen huomannut, että koira on laihtunut, niin en aivan odottanut sen painavan 14kg. Pitäisi saada kolme kiloa takaisin, jotta oltaisiin Alin normaalissa, vaikkakin hoikan puoleisessa peruspainossa. Läskikuuri siis jatkuu.
.

Lahjat

2009-01-27T21:38:00.006+02:00

.
Ali sai Lotalta (ja Muusalta) synttärilahjaksi fleece-takin ei niin kylmien, mutta muuten inhottava ilmaisten päivien varalle.

Ja ihmisen kaverilta monta vessapaperirullaa, joihin tullaan piilottamaan makupaloja.

Itse ihmiseltä ei herunut lahjoja taaskaan. Se sanoo, että koiran elämä on yhtä juhlaa ja paras lahja ihminen itse. Köyhää.
.

Ali 2-vuotta!!

2009-01-25T18:33:00.010+02:00

.
Alin ja Muusan 2-vuotiset oli tänään sunnuntaina. Alimo aloitti juhlinnan jo perjantaina syömällä salaa 17 koirakakkujen päälle tarkoitettua kynttilää eli herkkutikkua.

Lyhyen ulkoilun jälkeen mentiin Muusan luokse kylään. Todettiin etteivät koirat ole mihinkään rauhoittuneet, ulkolenkit ovat vain rajoittaneet riehuntaa. Nyt pitkästä aikaa ollessa sisällä painiminen jatkui samalla rähinällä kuin joskus vuosi sittenkin.

Ensin piti poseerata kameralle...

Mikä olikin hurjan vaikeaa kymmenen sekunnin jälkeen, puskihan päälle liha-maksamakkara-nakki-herkkutikku-hypnoosi.

Ja lopulta kakut eivät enää jaksaneet odottaa, (pinserit olisivat toki jaksaneet).

Sitten vähän jumppaa jälkiruoaksi.

Ja viimeiset hitaat.

.

Huhuu!!

2009-01-24T19:46:00.014+02:00

.
Terve mieheen, naiseen ja kanssa-nelijalkaiseen. Ripsa on kukistettu ja olo mainio, mutta muuten jo sorjasta varresta lähti kiloja muutama. Nyt siis läskikuuri ja tuhtia murua rinnan alle.

Viime sunnuntaina nähtiin veli-Castorin, siskojen Muusan ja Nalan, sekä pinserityttöjen Ennin ja Susun, sekä saksanpaimenkoira Sisun kanssa Sipoon (vai onko se nyt Helsingin) koirametsässä. Pojat, Ali etunenässä, kävivät kuumana Enniin ja Susuun. Suoranaisesti yrittivät kimpparaiskata. Ali kävi kyllä niin kierroksilla, etten ole aikaisemmin nähnyt. Siskot onneksi jätettiin rauhaan.

Castor on tulossa ensi viikonlopuksi meille hoitoon, joten on ollut hienoa huomata miten hyvin poijjaat tulee juttuun.

Lotta yrittää pelastaa tyttöjä syliin.

Lotta ja Marjo istuttaa koiria.

Jokunen päivä sitten oltiin kotimetsässä Muusan kanssa. Ollaan kyllä tehty Lotan kanssa huomio, että lapset ovat aikuistuneet, vaikka aina ei siltä tunnu. Esimerkiksi toisensa kohdatessa rähistään kyllä hetki, mutta sitten Ali aloittaa hajupisnekset ja Muusa mahdollisen pupu-jahdin. Muusa vaanii Alia kyllä ja Ali välttelee kyykistelevää siskoa, välillä juostaan ja otetaan kintuista kiinni, mutta kokonaisuudessaan meno on rauhallisempaa kuin ennen. Jollain tapaa surullista.

Toisaalta helpottaa yhdessä kiinni pitämistä. Oltiin taannoin liukkaalla säällä yhdessä remmilenkillä, eikä se ollut lainkaan mahdotonta. Ainakaan jos koirat saavat olla kutakuinkin samanpituisissa hihnoissa ja kävellä rinnatusten. En usko, että remmilenkit tulevat koskaan sujumaan ilman ihmisten limboamisia ja remmien yli ja ali puikkelehtimista, mutta se on vain lisäliikuntaa ihmispunkeroille. :)

Ali kaivaa sängystä itselleen valtavan pesän ollessani töissä. Päiväpeitto ja koristetyynyt potkitaan lattialle täysin kelvottomina rakennuspalikoina. Sen sijaan peitto, petauspatja ja tyynyt muotoillaan linnakkeeksi kraaterin ympärille ja itse asettaudutaan keskelle kerälle. Joskus myös rakennusinsinöörillä on huono päivä ja kaikki sängystä irtoava löytyy lattialta ja koira mielenosoituksellisesti sohvalta nukkumasta.

Tämän lauantain haastavin hetki olivat nämä lumen suoristamat portaat. Itseäni piristi juttutuokio pinserinartun omistaneen naisen kanssa koirapuistossa. Tutustuttiin myös lenkkipolulla kiitäviin Suomi-verkkari hiihtäjiin, joita suhahteli ohi Kirvesniemi-nopeudella.

Hullu-Alin ilonlähde on Vana-Tallinn ilmaishanska, jota heitellään ja saalistetaan kotona joka päivä.

.

Ripsa

2009-01-12T09:33:00.002+02:00

.
Heti viime kirjoituksen jälkeen Alilla alkoi ripuli, ei kovin pahana ja siitä päästiinkin parissa päivässä. Epäilin syyn viittaavan täyttiksellä antaumukselliseen kakassa piehtarointiin tai jonkin sopimattoman syöntiin, pihalla, metsässä tai pissalenkillä. Lauantaina tuli jo ihka oikea pökäle sen ripulimoussen sijaan ja uskaltauduttiin kaverille kylään ja sunnuntaina sitten treffattiin Muusaa. Viime yönä (tsadaa) hanat aukesivat ja herätessäni neljältä koiran kiljahdukseen, oli keittiön seinä yltäpäältä siinä itsessään. Oli ilmeisesti paine ja olematon pidätyskyky yllättänyt herran itsensäkin.

Yö ravattiin ulkona koiran pykätessä sinappia pers tulessa ja yritin siinä sivussa sitten irrotella listaa ja saada seinän ja lattian siistiksi. Ali näytti syylliseltä ja ravasi ympäri kämppää. Tilanne hyvinkin koominen. Nyt kun aamu on jo voittanut, alkaa tavara olla loppunut ja voimme käydä nukkumaan. Taidamme paastota tämän päivän, molemmat, sillä jossain vaiheessa myös minä olen saanut saman kiusallisen taudin ja istun pöntöllä aina kun ulkona ramppaamiselta ehdin. Ka: kuin kaksi marjaa.
.

Ihanat pakkaset

2009-01-06T16:36:00.009+02:00

.
Vuosi 2009 on jatkanut siitä, mihin edellinen lopetti. Ei ihmeempiä.

Sunnuntaina oli pinseritreffit Rajasaaressa. Castorin ja Nalan lisäksi mukaan tuli myös Enni-pinsu. Pakkasta oli komeasti, mutta ihmisiä näytti paleltavan enemmän kuin koiria. Kivaa oli ja uusiksi taas..?

Tänään käytiin Muusiksen kanssa täyttömäellä. Mittari oli nollassa, mutta täyttömäen omat pohjoisen puhurit puskivat ihan kiitettävästi. Muiden ulkoilijoiden kiertely sujui yllättävän hyvin. Kuten monet koiranomistajat tietävät, ei vapaina juoksevista koirista noin yleisesti ottaen tykätä.
Ali löysi jostain tuoreet tortut ja piehtaroi itsensä ehtaan tavaraan. Jotenkin oli onnistunut saamaan osan läjästä myös takkinsa kauluksesta sisään. Aah!

Vuorossa pariluistelua ja Herttoniemen kilpaileva sisaruspari.

Ja sitten hiihto-osuus, ilman suksia tosin.

Palkinnoksi Muusa haki itselleen ohdakkeita kisa-areenalta. (Huomaa kuinka Alin kieli ei pysy kurissa... ööh, nauroin tälle ite ihan kipeenä.)

Ali haikailee sataman suuntaan ja kohti vesilajeja.
.

Raketit

2009-01-01T14:06:00.003+02:00

.
Onneksi koirani on omani. Täytynee sanoa, että juuri nyt en vaihtaisi sitä mihinkään. Paukkuarattoman koiran kanssa tämmöiset joka vuotiset juhlat on vain niin paljon helpompia. Niin yksinkertaista se.

Iltalenkki tehtiin eilen jo kuudelta (aikaisemmin ei voinut, kun olin töissä) ja jo silloin poksahteli ja räjähteli kiitettävästi. Ei paniikkia.
Sisälle ei onneksi kauhean voimakkaasti kuulunut raketit.Verhot vaan kiinni ja koiralle kivoja aktivointileikkejä. Ei vieläkään paniikkia. Ei ylipäätään mitään regointia ääniin. Ja kun näin hyvin meni, niin pystyi koiran jättämään yksin myöhemmin, ja vieläpä ihan hyvällä omallatunnolla. Kotiin tullessa vastassa oli hyvin nukkunut koira, joka lähti mielellään ulos haistelemaan ja merkkaamaan raketin raatoja.

Uusi vuosi ei varmastikaan ole yhdenkään koiran lemppariaikaa, mutta tämän paremmin ei meillä olisi varmasti voinut mennä.
.

Muistoissa

2008-12-26T19:51:00.004+02:00

.
Mimmi Miskanen, pieni suuri persoona, peiton alla sähisijä ja illan tullen esiin kehräämään tuleva hoidokki. Kova ikävä tulee, on jo.

.

Pierujuhla

2008-12-26T18:48:00.012+02:00

.
Joulumme kesti lähes viisi päivää. Se vietettiin ihmisen landella, missä maa oli valkoinen ja poskia kutitti miellyttävä parin asteen pakkanen. Ali sai paljon hellyyttä, huomiota, seuraa, ruokaa, ulkoilua ja jopa yhden lahjan. Isossa talossa tapahtui koko ajan niin paljon vastustamattomia asioita, että viisi päivä oli aika tarpeeksi koiralle.

Ali ja ihminen kiittävät kaikkia jouluunsa osallistuneita.

Toi oli talon isäntä: Orvo. Se ei ollu ihminen, eikä kyllä vissiin koirakaan. Asennevamma sillä kuitenkin oli, kun ei lämmennyt yhtään.

Ulkoilma on aikamoista huumetta. Varsinkin tuolla landella. Ei sitä vaan saa tarpeekseen.

Mun kamu Oiva on sitten kova jätkä. Se kahlas jäiden seassa ja piehtaroi sitten hangessa. Jotkut meistä vain on kuumaverisiä.

Lenkillä Oivan kanssa graniittilouhoksella. Vitsit ton töpseli-kärsän läpi on kiva hengittää. Ja onpa mulla muuten näpsäkät pirun sarvetkin.

Paketoinnissa piti auttaa, kuten kaikessa muussakin.. siivouksessa, ruoan laitossa, kutomisessa ja ennen kaikkea pöydän tyhjentämisessä.

Tämmönen sitten sisälle seisomaan, jo on kummaa väkeä. Toi tommonen nauha, jota olis ollu kiva syödä, loppui kuulemma kesken. Jos totta puhutaan niin toi rakennelma ei kiinnostanut mua yhtään.

Yritin piilottaa pääni, sillä siihen tarttui kiinni maailman noloin sukka. Hävetti ja NE nauroivat.

Vaikka haukuin hurjasti ja murisin sille joulupukki-miehelle niin sain silti lahjan. Paketissa oli maailman paras jääkarhu. Olen nyt suolestanut sitä kolme päivää ja vieläkin on puolet vanusta jäljellä. Joulu on koiran parasta aikaa. (Niin ja otsikkohan tulee siitä kun on tuo peräpää laulanut tässä viime päivinä tavallista tiuhempaan)

Terkkuja kaikille!!
.

Jokke tuli taloon

2008-12-16T21:04:00.005+02:00

Ali puri valjaittensa hihnan lähes katki, joten ostin uudet valjaat. Nämä on siis Jokke-valjaat ja y-malliset. Hienot on ja tänään koirapuistokeikalla pääsivät heti käyttöön.

En ole ollenkaan sellainen, että ostaisin koiralleni kaikki mahdolliset tarvikkeet, lelut ja purnukat. Ostan kun tarve tulee. Heräteostos ja joulu puri kuitenkin muhunkin ja ostin tassuvahan, jota testataan tänään.

.

Rajasaari rocks

2008-12-13T18:47:00.002+02:00

.
Vietettiin lauantaipäivä Rajasaaren koirapuistossa yhdessä komean Castor-veljen ja piskuisen Nala-siskon kanssa. Molemmilla on huomenna edessä Voittaja 2008-näyttely messukeskuksessa, kun taas Ali saa löhötä kotona. Kumpikaan sisaruksista ei varsinaisesti sertejä kaipaa, sillä yhtä vaille ovat muotovalioita ja ikää pitää tulla se kaksi täyteen ensin.

Päivä oli kerrassaan kaivattu. Ali oli onnesta soikea ja sai riekkua mielensä mukaan. (kävi jopa kahlaamassa hyisessä meressä) Emme ole Rajasaaressa aikaisemmin käyneet, mutta ei varmasti jää viimeiseksi kerraksi. Kaikki noin kolmisenkymmentä koiraa tulivat toimeen hienosti keskenään ja Castor-veljeen syntyi varsin toverillinen yhteys. Nala vähän ujosteli, mutta saatiinpa syy nähdä useammin. Kuvat oli kerrassaan luokattomia, ei voi julkaista.

Uudet pinseritreffit luvassa alkuvuodesta. Halukkaat saa lähteä mukaan. Yritetään selvitä joulusta ja vuoden vaihteesta ensin.
.

Syöppö

2008-12-13T18:16:00.005+02:00

Viimeisin saalis oli perjantaina järsitty henkari. Voi kuinka kivaa mussu. Henkareita olikin aivan liikaa.

Alin tuhovimma on melkoista. Meillä ei ole kotona pöydillä muuta kuin pöytäliina. Lehtiä, kirjoja tai mitään irtotavaraa ei yksinkertaisesti voi pitää koiran yksinollessa, sillä ne tuhotaan samantien. Olen miettinyt nystyräni hiillokselle johtuuko tämä eroahdistuksesta, tekemisen puutteesta vai koiran luontaisesta tarpeesta. Fakta kuitenkin on, että minun tullessani kotiin ei paperitavaraan kosketa ja kotona saa olla minkälainen kaaos vain, mutta kun ulko-ovi kolahtaa minun jälkeeni alkaa potentiaalisen saaliin etsintä.

Koiralle jätän aina kongeja, kartonkirullia, vessapaperipiiloja, piilotan nameja ja käytän ulkona aina ennen lähtöä, mutta aktivointi ei vaikuta käytökseen. Eroahdistus on myös pois suljettua, sillä koira jää tyytyväisenä ja tuhoamisaikaa lukuunottamatta nukkuu sänkyyn kaivamassaan pesässä. Toisaalta eroahdistusta tukisi puolestaan se, että koira vie eteisestä minun kenkiäni sänkypesäänsä yhdessä yöhousujeni ja mahdollisesti löytämiensä sukkien kanssa, aivan kuin rauhoittaakseen itseään tutulla hajulla.

Ali on pienestä pitäen jätetty yksin ensimmäisiä kahta viikkoa lukuunottamatta. Yksinoloon totuttaminen sujui mielestäni hyvin ja suunnitellusti. Totta kuitenkin on, että päiväni venyvät helposti ja koira on vähintään seitsemän tuntia yksin joka päivä. Säännölliseen rytmiin se ei ole tottunut vaan meillä on tultu ja menty vuorotyön ehdoilla. Toisaalta tätä pidän hyvänä sillä emme ole kellonajoista riippuvaisia. Voimme herätä kuudelta tai kahdeltatoista ja koira on tyytyväinen kunhan saa nukkua kainalossa, saa illalla 18-22 välillä ruokansa ja kunhan se pissatetaan säännöllisesti. Koira on siis mukautuvainen. Satunnainen säännöllinen rytmi on tietenkin plussaa, mutta Ali ei sitä osaa kaivata.

Noin kerran viikossa unohdan kiireessä kotona jotain mielenkiintoista näkyville ja unohdus kostautuu koiran tuhotessa esineen käyttökelvottomaksi. Kukat, koriste-esineet, johdot, tyynyt, astiat ja muut aina esillä olleet asiat saavat olla rauhassa. Ehkä tämä kaikki johtuukin siitä, että pienestä pitäen Alin tieltä on korjattu tietyt asiat pois ja niitä löytässään vahingossa se ottaa ilon irti. Tiedä sitten. Itse en ole oppinut yhtään mitään ja aina unohtuu jotain pöydälle.

.

Koiruuksia osa 27

2008-12-10T22:25:00.005+02:00

.
ALIN APTEEKKI

Syön laastarisi. Jos ne vaan on Rainbown niitä liiloja leikattavia. Syön sen pahvisen paketinkin siitä ympäriltä.

Syön sinun Apobase-rasvasi. Sen muovisen tuubin raatelu korvaa keltaisen kakan, jota pykään sitten seuraavana päivänä.

Syön sinun Nasolin-suihkeesi. Kuka jaksaa sairastaa? (oikeesti en saanut sitä nestettä ulos, mutta sen sumuttimen nautin päivälliseksi)

Syön Bepanthen-tuubisi. Tai mun korviinhan sitä laitettiin. Siksi sen ehkä söinkin... Vähän jäi metallinen maku suuhun.

Päälle vielä paketillinen nenäliinoja. Niitä, joihin on jo niistetty.

Itsehoito rekkusen tiellä pitää... ja kaiken voi nauttia sisäisesti.

.

Koiruuksia osa 26

2008-12-07T12:52:00.002+02:00

.
Eilen lähdimme Itsenäisyyspäivän viettoon kaverini luo. Toisin sanoen piti päästä juomaan glögiä ja arvostelemaan kuorossa niitä linnan kolttuja. Otin Alin mukaan tällä kertaa vaikka ruuhkassa matkustaminen koiran kanssa ei houkuttele koskaan.

Menomatkalla ihmisiä oli metrossa ja ratikassa paljon, mutta promillet vielä matalalla. Takaisinpäin kun tultiin niin horjuvia askelia ja rikottuja pulloja olikin huomattavasti enemmän. Sörnäisten metroasemalla olimme aivan toisessa päässä käytävää kun toisella puolella nuori humalapäinen mieshenkilö kiljahtaa kovaan ääneen Alia osoittaen:
"Katsokaa Suomen kansa, se on itsenäisyys-koira!!"

Juu, melkoinen meriitti.
.

A-i koi-a

2008-12-05T00:09:00.007+02:00

.
Siskontyttö, kaks vee, tuli tänään hoitoon eea-tädin ja a-i koian luokse. Vaikka tyttö on Alin ennenkin monesti nähnyt, oli kerta ensimmäinen ilman vanhempia. Olin suunnitellut aivan turhaan majaleikkejä ja prinsessointia, koira ja vesipullo olivat ainoat kiinnostavat asiat.

Alin suhtautuminen lapseen on välinpitämättömän varovaista. Se juoksentelee karkuun, käy nuolemassa naamaa ohimennen ja muuten vaan hengaa vieressä. Miiru ei oikein osaa vielä silittää (lähinnä koskee tai taputtaa pienesti), mutta yritys oli kova. Yritin opettaa näitä perinteisiä: pitää silittää nätisti, Alille ei anneta ruokaa kun itse syödään, eikä koiran kanssa myöskään leikitä ruoka-aikana ja Alia ei saa häiritä kun se nukkuu. Vaikeahan tuon ikäisen kaikkea on tajuta, mutta eiköhän se tästä. Nyt tosin Ali nukkui Miirun mielestä aina ollessaan paikoillaan.

Ali ei onneksi innostunut köysileikkiin Miirun kanssa. Jatkossakin on helpompi unohtaa tälläiset leikit lasten kanssa.

Ali on aina ollut kova vahtimaan ja lapsen ollessa kylässä, se vahti ovea tavallistakin enemmän ovikellon soidessa. Hyvä että Miirun iskä pääsi edes sisälle. Pitää muistaa ja ottaa huomioon myös tulevaisuudessa.

Muuten meille kuuluu hyvää. Alilla on kova hellyydennälkä ja näinköhän mäkään pystyn sitä kohta enää täyttämään. Kutominen ei muuten ole kamalan helppoa koira sylissä, joten kompromissejä ollaan jouduttu tekemään. Mun pitää istua jalat edessä suorana ja koira makaa sitten siinä päällä.

Jouduin luopumaan jo aikaa sitten ajatuksesta, että pitkän lenkin voisi tehdä valoisaan aikaan. Olemme siis käyneet irtolenkeillä pimeässä. Koiran luoksetulo on ollut esimerkillistä (Alin mittakaavassa, ei koirien yleensä) ja se on aina pompsahtanut eteeni metsän syövereistä. Olen myös jonkin aikaa käyttänyt tiettyä vihellystä nimen huutamisen sijaan ja on kyllä osottautunut ideaksi, jonka olisin voinut keksiä jo vuosi sitten... Huoh.
.

Lumi

2008-11-23T23:17:00.002+02:00

.
Miten voi jokin tehdäkin toisen niin iloiseksi. Tämä yhdessä päivässä satanut valtava lumimäärä on saanut Alin haltioitumaan niin ettei lenkillä muista käydä pissallakaan. Tänään oli talvirotsi päällä ja ulkona huisin hauskaa hankeen hyökkäillen, nuuhkien ja mielikuvitus saaliita jahdaten. Tuli itsellekin uskomattoman hyvä mieli.
.

Nyt ei keksi otsikkoa

2008-11-20T18:33:00.008+02:00

WUFF!

Hiljaiseloa vietetty. Ihminen on ollut vatsataudissa ja kuumeessa, eläin sympatia-masentunut. Tänään päästiin ensimmäistä kertaa viikkoon valoisaan aikaan ulos ja vapaalle lenkille metsään. Että jos Hertsikasta päin on kuulunut paukahduksia ja raketit ovat räjähdelleet, niin Ali se vaan siellä on innoissaan poksahdellut eri suuntiin.

Menneet viikot on muutenkin olleet vähän ankeita. Muusa-sisko on telonut itsensä ja on saikulla, mä oon päässyt töistä silloin, kun pimeys on jo laskenut viittansa riehuntamaiden ylle, taivas on myös rakoillut ja sadetta on riittänyt lähes jokaiselle päivälle. Varsin mielenkiintoista asua mäen päällä, merenrannan huomassa kun syysmyrsky näyttää sitä itteään. Ali osaa ottaa lunkimmin sisään pyrkivät puut ja triljoonat litrat vettä. Mä en.

Ali kyllä tykkää vedestä, sateessa lenkkeily ei haittaa ja pesutuokiot ovat vähän liiankin mieluisia. Tässä mudan seasta kuoriutui ihan puhdas poika.

Ostin uuden aktivointilelun Alille. Yleensä käytän vain peruskongia, nameilla täytettyjä kanamunakennoja ja vessapaperirullia, jotka on täytetty nameilla ja päät rutistettu sen jälkeen kiinni (kaveritkin jo tietää, että tyhjät rullat pitää säästää mulle). Tämä siksi, että Alilla on taipumus raadella saaliinsa ja ns. kovat lelut (eli kaupasta ostetut, joista ei irtoa mitään) eivät käy siihen ja raadeltavaa etsitään sitten jostain muualta kotoa.

Meillä on köysilelut olleet käytössä ihan pennusta saakka, koska Ali oli aika arka pentu ja yritin saada sen itseluottamusta kasvamaan vetoleikeillä. Edelleenkin matsataan köysien kanssa minuutti kaksi kerrallaan. Uusi aktivointilelu on kuitenkin kiva, koska siinä vaikeusastetta voi säädellä raon suuruutta vaihtelemalla. Mutta joo, lelujen kanssa riehutaan ja luiden parissa sitten rauhoitutaan. Toki olisi kiva jos Ali jaksaisi rauhoittua täysin kongin kanssa, mutta ei mee meillä asiat oppikirjojen mukaan.

.

Ihan rääkkäys touhuu

2008-11-05T23:21:00.002+02:00

.
Meinaan se, että Ali vietiin piinallisen pirteän yhdeksän viikon ikäisen pennun naskelointi käsittelyyn. Loviisan Kuru-pentu sai tuta Alin välinpitämättömyyden, eikä omassa pienessä päässään voinut tätä ymmärtää vaan juoksi perässä sitkeästi vain todetakseen, että täytyy ne aamu- ja ilta(yrjölän)puurot syödä, jotta pysyisi vauhdissa mukana. Ali siis väisteli minkä kerkesi ja luimisteli omistajaan päin epäluuloisena kun vauva päästi sisuksistaan jotain haukahduksen ja ilorähinän kaltaista ääntä.
"Mikä toi on? Mistä se ilmestyi? Kai se katoaa tässä ihan kohta?? Siis apua, se yrittää kiivetä MUN selkään!"

On se ihana otus kyllä.
.

Olipas viikko

2008-11-01T19:55:00.002+02:00

.
Vilkas viikko takana. Ollaan reissattu julkisissa lähes joka päivä, käyty moikkaamassa Pave-koiraa, tutustuttu uusiin nelikalkaisiin, ulkoiltu sateessa ja tuulessa, tehty ja menty. Ensi viikosta luvassa hiljaisempi, kunnes perjantaina matkaamme taas "maalle".

Tänään rapsuttelin ja silittelin koiran oikein pitkän kaavan mukaan ja täytyy sanoa, että kaikki tämä tohottaminen ja riehuminen muiden koirien kanssa on jättänyt jälkensä. Alissa oli meinaan reilu määrä eri mittaisia rupia ja pintanaarmuja ympäriinsä. Tekevälle sattuu ja rapatessa roiskuu.
.

Käsityötunti

2008-10-29T16:50:00.006+02:00

.
Kun Ali päättää aloittaa kutomisharrastuksen, ei siinä koiraportit pidättele. Huis-hais kaikki langat vaan lattialle ja siitä valitsemaan mieluista. Se nyt vaan on niin, ettei riehakkaan lanka-valloitus-ristiretki-iltapäivän jälkeen jaksa enää muuta tehdäkään ja sotku jää Sille Ihmiselle, joka nyt muutenkaan ei oo väsyny tullessaan töistä.

Lisää saaliita täällä täällä täällä .

Alimo on siis oppinut aukaisemaan portin ja pahaksi onneksi toisella puolella odotti laatikollinen villalankoja. Pakko alkaa käyttämään portin varmuuslukkoa...
.

Koiruuksia osa 25

2008-10-25T21:15:00.009+03:00

.
MUISTILISTA:

1. Varasta sängystä 2/3 omaan käyttöön. Kun Se Ihminen siirtyy sohvalle nukkumaan, mene perässä ja valtaa sohvakin. Kun Se Ihminen luovuttaa ja alkaa keittämään aamuteetä heräämisen merkiksi, niin siirry välittömästi lattialle nukkumaan. Ei sänky, tai edes sohva niin kauheasti enää houkuta.
X tehty

2. Saa raivoisa hepuli sormikkaan kanssa.
X tehty

3. Kaiva sormikashepulin jälkeen suurieleisesti pesää kahdesta matosta viiden minuutin verran. Matot eivät liiku minnekään, mutta ole silti tyytyväinen itseesi ja käy mahtipontisesti huokaisten nukkumaan.
X tehty

4. Varasta tiskipöydältä kaksi kananmunaa, syö ne ja käy vielä varastamassa niiden kuoret.
X tehty

5. Raatele hyödyttömäksi jäänyt kananmunakenno.
X työn alla

6. Syö lähes täysi vartalovoidetuubi sisältöineen ja muoveineen.
X tehty

7. Piilota tuubin jäämistö sängyn alle.
X tehty

8. Esitä viatonta vaikka kakka on tämän jälkeen keltaista.
X tehty, tässä oon haka

9. Hanki haava palleihin koirapuistossa.
X tehty

10. Opettele aukaisemaan portit ja ovet kuonolla. Kun Se Ihminen on näkemässä, et osaa tätä taitoa.
X tehty, vaatii hiomista

11. (tää on extra) Hypi Sen Ihmisen päällä, kun se yrittää tehdä niitä onnettomia vatsalihasliikkeitä. Ei se niille läskeilleen mitään voi.
X tehty

Näin meillä.
.

Iso poika, muttei painava

2008-10-17T23:17:00.003+03:00

.
Ali muuten painaa 16kg. Ja eläinlääkärissä se oli kaikkea muuta kuin reipas tutkimuksen aikana. Laittoi päänsä mun kainaloon ja kökötti pöydällä kuin pupu pensaassa. Ei voi syyttää, eturauhanen kun tutkittiin peppureiän kautta. Voiiii!!!
.

No siitä vaivasta..

2008-10-17T23:06:00.002+03:00

.
Keskiviikkona soitin tuloksista eläinlääkärille: ei pöpökasvua näytteessä, eli ei tulehdusta. Punasolujen alkuperä siis edelleen tuntematon. Minua neuvottiin seuraamaan koiraa muutaman päivän ja jos tila sama tai parempi niin viikonlopun yli. Langan toinen pää ei kuulostanut kovin huolestuneelta.

Ali on riehunut normaalisti, juonut normaalisti, pissannut normaalisti, sekä syönyt, pessyt vehkeensä ja käyttäytynyt aivan niin kuin ennenkin. Mikään ei viittaa kipuihin tai pissaamisen aristeluun. Ell antoi kipulääkkeitä, mutta en näe syytä niitä antaa. Nyt siis vaan odotellaan. Verta tulee nyt vain vähän, silloin kun lenkiltä kaarrutaan jo kotisuoralle ja viimeisillä pisaroilla yritetään merkata ne kaikkein tärkeimmät reviirit. Pissapisarat ovat siis punertavia, eli määrällisesti verta ei tule paljon. Mutta onhan tää ny ihan kummaa..
.

Ns. ensimmäinen eläinlääkärikäynti

2008-10-13T21:53:00.010+03:00

.
Olemme olleet lauantaista lähtien äitini luona Mäntsälässä. En tykkää matkustaa koiran kanssa metrossa, junassa taikka bussissa, mutta nyt oli pakko käyttää kahta ensin mainittua, jotta perille pääsisi. Ali muisti hyvin alkukesästä tutut paikat ja oli kuin kotonaan. Ilmat ovat olleet aivan ihanat ja Ali saikin osallistua pihan haravointiin.

Treffattiin myös Oiva-labbista riehujaisten merkeissä metsällä sunnuntaina ja nyt maanantaina. Herrat muistivat hyvin toisensa ja jatkoivat siitä mihin kesäkuun lopulla jäivät. Oivalle kaikki kunnia sinnikkäästä Alin takaa-ajamisesta, ei meinannut ihan helpolla antaa periksi.

Alin uusi puoli tuli muutamaan otteeseen esiin kun se ärähti Oivalle astumisen yrityksestä. Ei ole ennen sanonut muille uroksille mitään vaan lähinnä lähtenyt viipottamaan toiseen suuntaan.

Luoksetulo toimii kuin unelma. Aah, nautin tästä tunteesta vielä niin kauan että päästään Helsinkiin, sitten palaudun maanpinnalle. Jopa niissä tilanteissa, kun Ali näki vastaantulijat (koiran/koirien kanssa taikka ilman) ennen kuin ehdin kutsua sitä luokse, se tuli suoraan kutsun saatuaan.

Pinserihepulin hurmaa.

Pinserihepulin hurmaa labbishepulilla höystettynä.

Täällä me seistään, eikä muuta voida.

"Odottaisit hyvä jätkä kotiin asti ja kuivaisit ittes sitten tyynyihin ja peittoihin."

Jos paljon hyvää niin jotain huonoakin. Tänään huomasin Alin pissaavan verta. Tarkkailin nenä kiinni koirassa mistä se tulee, paljonko tulee, onko siinä pissaa mukana. Koira käyttäytyi täysin normaalisti eli energisesti ja vaikutti täysin kivuttomalta. Merkkaili tosin tavallista tiheämmin ja virtsaa erittyi hieman vähemmän kuin yleensä. Illalla käytiin eläinlääkärillä ja näytteessä oli reilusti punasoluja. Loput tulokset saadaan keskiviikkona. Pallit, pippeli ja eturauhanen ovat kuitenkin kunnossa, joten todennäköinen syy on tulehdus tai virtsakiteet/kivet. Verta ei tule enää niin, että sen silmin huomaisi.
Hoidetaan tämä kuitenkin loppuun saakka. Huomenna palataan Helsinkiin ja tarvittaessa saadaan kotikulmilla jatkohoitoa.
.

Suosittelen

2008-10-05T23:35:00.004+03:00

.

Tässä tuote, jota voin suositella jos eläinkaupassa kohdallenne sattuu. Keskikokoinen, eli punainen, ollut meillä 3kk tappokoneen käsittelyssä ja näyttää edelleen juuri ostetulta. Alkuperäisestä funktiosta poiketen lelun virassa meillä, mutta varmasti motivoimiseen ja ulkokäyttöön myös verraton.
.

Yhden yön juttu

2008-10-04T19:38:00.007+03:00

.
Muusislainen tuli meille yökylään omien ihmistensä hoitaessa kunnallisvaaliehdokkuuksiaan (www.lottakortteinen.fi ja www. niklaspiiparinen.fi). Oi jospa oisitte voinut olla muu-kaa-na. Jouduin itse lähtemään lähes samantien töihin, joten jäivät keskenään kotivahdeiksi. Kas, oli paikat ehjinä ja yhtä käännettyä peitonkulmaa lukuunottamatta koskematonta. Sain kyllä semmoiset riehujaiset puoli kymmenen aikaan illalla osakseni, että kahden yksittäisen lenkin sijasta päätin ottaa molemmat mukaan samalla kertaa. Tehtiinkin puolen tunnin lenkki hyvinkin vauhdikkaasti, mutta ilman suurempia kompasteluja tahi kirosanaryöppyjä. Muusa tosin näki/haistoi pupun kaksi kertaa ja laittoi turbot päälle, mutta ihminen voitti voimahauiksillaan sen kisan.

Illalla en antanut otusten painia enää yhtään vaan saivat vain ruokansa ja luita päälle. Tuli vesisuihkua yhdestäkin riekunnan yrityksestä. Yön nukuimme sopuisasti päällekkäin, vierekkäin, sylikkäin ja limittäin. Muusa kaivautui välillä peiton alle ja minä peiton päälle pinseripattereiden hyrrätessä kuumuuttaan. Puoli seiskalta aamulla Muusa päätti, ettei aamua tuhlata nukkuen ja siitä päivä sitten alkoi vauhdikkaasti kahdella yhteislenkillä ja ilostelulla. Aah, kahdesta koirasta tupla vaiva ja tupla ilo!

Kun yökyläillään niin astiatkin ovat vähän tavallisesta poikkeavia. Joivat illan aikana yhteensä neljä astiallista vettä ja isot annokset nappulaa päälle.

Koirat toimivat välillä häkellyttävän robottimaisesti ja samaan aikaan. Tässä huomion vei joku/jokin/mikä lie/olikohan siellä mitään sittenkään... juttu.

.On vähän sääli, että noita koiria kuvatessa joutuu usein turvautumaan "istuttamiseen". Se on lähes ainoa keino saada molemmat samaan kuvaan, varsinkin niinkin huonolla ja hitaalla kameralla kuvatessa kuin mikä itsellä on. Ja kun noiden vaatteet ja kampaukset vaihtuvat hyvinkin harvakseltaan niin otokset ovat aika samanlaisia päivästä toiseen. No, miljöö oli upea.

Torstai

2008-10-02T21:49:00.010+03:00

.
Moi-moii!!
Kiva syksyinen päivä.
Pitkä aamu vällyjen välissä, vuorostaan lyhyt aamulenkki.
Lisää lämpimiä peittokerrostumia.
Ulos verkkaisesti löntystellen.
Kamala kaatosade ja huono kamera. Takki läpimärkä, turkki läpimärkä.
Puistoilua Muusan kanssa.
Muusa meille kyläilemään -painia, röhkimistä, korvien nuolemista, pusipusia, halihalia, lisää painimista ja takaa-ajoa.
Hip hei ja huomenna uusiks.

.

Ohi syyskuun

2008-09-21T23:11:00.008+03:00

.
Meille ei suuria. Opetellaan taas vaihteeksi remmissä kulkemista nollatoleranssilla, luoksetuloa ja sohvalla ja sängyssä "kainaloitumista", jossa ollaan Alin kanssa paras tiimi ikinä. Mutta joo, ei mitään ihmeitä.

Hullu-Ali ja munakenno...

Syksy on kaksipiippuisuuden kulta-aikaa. Toisaalta on ihanaa ulkoilla kaiken kirjavuuden keskellä, mutta toisaalta vettä tulee pitkinä päättymättöminä jaksoina. Kaikki hajut, muodot, värit sekä kirpeä ilma saavat hyvälle tuulelle, mutta sitten... on niitä etanoita, joiden päälle ei voi astua, mömmöistä maata ja synkkeneviä iltoja loputtomine varjoineen. Kaksipiippuisuutta.

Ollaan kuitenkin ulkoiltu, keskenämme sekä Muusan ja Loviisan kanssa. Viikon olen napsinut antibiootteja, joten ehkä tästä maratontaudista tervehdytään ennen joulua.

Tänään oli harvinaisen huvittavaa käydä edellämainittujen neitojen kanssa uudella metsäpläntillä. Päätettiin mennä bussilla noin kilometrin, parin matka ja aiheutettiin bussiasemalla melkoinen show. Tultiin eri suunnista ja jäätiin parinkymmenen metrin päähän toisistamme. Nooh, koirat äkkäsivät toisensa ja pienten tanssahtelujen ja vikinöiden jälkeen alkoi sellainen kiljunta, että "Nyt ton luo ja sassiin!" Rähisivät sitten toistensa kauloissa ja kintuissa niinkuin kunnon pinsereiden kuuluukin.
Aiheutti mielenkiintoisia reaktioita kanssakansalaisissa, vienoja hymyjä, kurkistelua, kauhistuneita katseita ja ihastunutta tuijotusta. Elukoiden riehunnan toki voi ymmärtää monella tapaa ja leikki on helppo sotkea tappeluun. Eikä me saatu hurraa huutoja eikä abloodeja. Ens kerralla haastavampi miljöö ja suurempi yleisö: rautatieasema.
(tosin sielläkin Ali on kerran paskonu keskelle ihmisvilinää, eikä kukaan edes huomannut.)

Viikko sitten otettuani nää kuvat tajusin viimeistään, että on syksy, halusi tai ei. Kreikan rusketus jäi vaatteiden alle samantien salaisuudeksi. Syksy on tuonut lisätekstiilien lisäksi koiranpennun alakerran naapurille ja juoksut lähitienoon nartuille. Nih, ja ne etanat.

.

Mahdoton tehtävä

2008-09-21T23:03:00.007+03:00

.
Juustojen piilotus meneillään. Alin heikkous: ikkunalauta. Ei tule mitään mistään ikinä, äh. Koiran aivoon ei vaan mahdu miten juuston saisi alas. Samaa menetelmäähän, eli takajaloille nousemista, etujaloille nojaamista jota käytetään pöytien, tuolien ja muiden tasojen sattuessa eteen, ei voi kokeilla. Siis ei juustoa.

Punkkipainajainen

2008-09-02T22:06:00.002+03:00

.
Huh, eilinen!!! Kerkesin kuvitella, että kesästä selvittiin ilman yhtään punkkia, voi piip-piip sentäs. Oli koko suven saldo kasaantunut yhdelle sateiselle syyspäivälle. Aamu alkoi huomatessani Alin kaulassa rusinan kokoisen imuttelijan. Kauhea paniikki! (Mulla on aivan käsittämätön ötökkäkammo, mikä ei ole kyllä hellittänyt yhtään iän myötä, päinvastoin) Vapisten sain sen irti, tsemppipuhelun siivittämänä. Punkkipihdit eivät tosin toimineet vaan oli turvauduttava tavallisiin pinsetteihin. Onnistuin vielä puhkaisemaan punkin, (porrelioosia siis odotellessa).

Illalla käytiin metsässä ja tv:n töllöttämisen lomassa löysin koirasta toisen punkin takajalan alta. Selvästi oli ateria kesken ötökällä. Illalla suihkussa bongasin myös OMASTA LONKASTANI (!!!!) punkin.

Kukaan jolla ei ole ötökkäkammoa (ötökkä ei mielestäni sanana kuvaa sitä, millaisina pieniä eläimiä pidän) ei voi ymmärtää olotilaani nyt. En nukkunut viime yönä juuri yhtään sillä jokainen kutittava tunne sai minut sytyttämään valon, koiraa en päästänyt sänkyyn vaikka olin tutkinut sen taskulampun avulla läpikotaisin. Ja se, että omalle iholle oli murtauduttu tuntuu aivan hirvittävältä.

Nehän oli vain punkkeja! Joo, mutta kolme on kolme liikaa yhdelle päivälle.
.

Hoitotädin blogi

2008-08-30T11:46:00.001+03:00

.
Pieni pätkä Alin kanssa touhuilusta.
.

Hömelöt

2008-08-21T16:20:00.005+03:00

.

Todettiin Lotan kanssa, että koirilla on varmaan hauskaa, kun molempien omistajat on kipeinä. Se tarkoittaa yhteisiä lenkkejä ja hulinoita, koska ihmiset eivät kykene juuri kinttujaan liikuttamaan. Koirat siis ulkoiluttavat toisensa.

Ali on ollut epätavallisen sählä, eikä sen huomiota saa millään. Nakit tai muut hajuherkut eivät kiinnosta, kutsut eivät kanna kallonpohjaan asti ja herra elää omissa maailmoissaan. Luoksetulo... ööh, sellainen tapahtuu kunhan tienoon kaikki puut ja pensaat on ensin merkattu ja tutkittu. Sittenkin laiskasti ja ylimalkaisesti.

Vähän kuvanauhaa koirapuistosta. Kerrankin Ali oli saanut vähän yliotetta Muusasta.

.

Mälsää

2008-08-19T11:38:00.002+03:00

.
Miten noin terveellä koiralla voi olla näin sairas omistaja. Koko ajan joku virus, pöpö-pahanen saa yliotteen. Nyt parin viikon semi-kipeänä olo on vienyt veronsa ja kaksi päivää olen ollut todella pahana. Koiraa olen vienyt hädin tuskin pissalle, pitkät lenkit -mitä ne on? Tässä taas hyvin tulee huomattua, ettei ole ukkoa, joka koiraa voisi viedä ulos, ei sukulaisia lähimailla. Kummallisen rauhallinen Ali kyllä on, yrittää hirveästi tulla liki ja nuolee emäntäänsä kuin lohduttaakseen. Voi mun poikaa.
.

Kyllä elämä on rankkaa

2008-08-15T17:00:00.003+03:00

.
.

Koiruuksia osa 24

2008-08-15T15:25:00.002+03:00

.
Kotimme sijaitsee mäen päällä juuri siinä pisteessä mistä luonto aukeaa iloksemme. Keittiön ikkunan edessä on komea koivu, joka pitää seuraa havisuttamalla lehtiään tuulessa ja hakaten oksiaan ikkunaa vasten sateessa. Pidän koivusta kovin, komea raudus. Miinuspuolena kaikki öttiäiset, joita kotimme vilisee tuuletuksen jälkeen. Eikä ole kyse parista hyttysestä vaan eri lajien runsaasta kirjosta, luonnon monimuotoisuudesta, joka puskee sisälle sillä tarmolla, millä neljä-, kuusi- ja tsiljoonajalkaiset vain pystyvät.

Ali ei jaksanut aluksi noteerata uuden kotinsa lentäviä, ryömiviä, törmäileviä ja päämäärättömästi vaeltelevia asukkaita. Enpä tiedä oliko se viime viikkoinen uneton yö, kun hyttyset inisivät korvissamme (ja aina lampun syttyessä hävisivät jäljettömiin) jolloin Ali sai tarpeekseen. Siitä lähtien on koira metsästänyt öttiäisiä paremman puuhan puuttuessa. Täytyy myöntää, että Alin "leukaloukku" on varsin tehokas ja koira louskiikin lentäviä vieraita kiitettävästi kitaansa. Hieman kömpelöhän tuo kyllä on, eikä hyönteislihasaaliitkaan juuri vatsaa täytä. Nooh, kohta tulee syksy ja avoimien ovien päivät ovat ohi.
.

Heinästä eloon

2008-08-14T20:41:00.003+03:00

.
Täällä ollaan edelleen. Pitkiä päiviä on porskutettu, loputtomia työputkia toisensa jälkeen, ei uutta Suomen (harvoin näyttäytyvän) auringon alla. Sataa parhaillaankin niin että rappaus irtoaa ulkoseinistä.

Alilla oli ihana rauhallinen kausi pari viikkoa muuton jälkeen. Nyt vetää taas remmissä, askartelee kotona ja on äärimmäisen hellyyden- ja huomionkipeä. Siksipä nukutaan taas yöt tulikuumina kiinni toisissamme, minä ilman peittoa ja tyynyjä. Mut onhan se ihanaa.

Viikon päästä lähden vähän etelöimään Kreikkaan. Ali jää parhaimman mahdollisen hoitajan huomaan, ihan kotonaan saa olla, kun Loviisa tulee tänne asumaan. Niin ääretön kivi vierähti kyllä tässäkin tapauksessa harteilta, sydämeltä. Saa nähdä mitä tuumin sitten lentokentällä.
.

Exspot

2008-07-23T14:15:00.004+03:00

.
Meillä on tämä kesä käytetty Exspot-tippoja punkkien ehkäisemiseksi ja hyvin on toiminut, saldona puhdas 0 punkkia. Viime kesän Ali kulki apteekin punkkipanta kaulassa ja sekin toimi, eikä yhtään punkkia löytynyt. Nyt keväällä päätin kokeilla tippoja. Miinuspuoleksi sanoisin niiden kalleuden, yksi satsi kun maksaa sen n.15e ja vaikutusaika on vain nelisen viikkoa. Olen kyllä antanut kulua pidemmänkin aikaa, mutta useampi satsi noita kyllä silti menee per kesä. Ensi kesänä ehkä taas panta kehiin.

Ja mikä pinserin suurin inhokki voisikaan olla... Exspotin haju. Maanantain tippahetki sai Alin tunkemaan itsensä sängyn alle.

.

Pinsereiden kesäpäivä

2008-07-20T21:25:00.012+03:00

.
Tänään oli pinsereiden kesäpäivä Tuusulassa. Saatiin lämmin ilma, jota sade olisi kyllä kivasti vähän piristänyt. Ohjelmassa oli pari koulutusjuttua, muutama kisa, ruokaa ja rupattelua. Itse olisin voinut olla vähemmän väsynyt ja Ali puolestaan vähän paremmin riehutettu= väsynyt.

On aina kiva nähdä oman rodun omistajia ja edustajia. Pinseri on kuitenkin sen verran harvinainen, ettei ilman jonninmoista verkostoitumista ja tuttujen kanssa yhteydenpitoa tulisi kokemuksia ja mielipiteitä vaihdettua. Tämä rotu kun sattuu olemaan monessa asiassa aika "persoonallinen". Omiensa parissa keskustelu on myös kaunistelemattoman jämptiä ja aina voi kysyä suoria kysymyksiä saaden suoria vastauksia. Jos koirassa on esimerkiksi jokin ulkoinen erikoisuus tai poikkeama, voi siitä kysyä.. Niin helppoa se on.

Vasemmalla Mikin omistaja Sanna, edessä Castorin omistajat Anna-Maria ja Tom, taustalla Nelsonin perhe Sonja ja Ville.

Myönnettävä se on, Ali ei osaa poseerata. Sitä ei voisi vähempää kiinnostaa, enkä ole kyllä yhtään harjoitellutkaan seisottamista.

Alin veli Ceriinan Maestro eli tuttavallisemmin Miki.

Alin mummo Ceriinan Tanya alkaa jo harmaantua. Kuulemma sairastellut elämänsä aikana vain vähän ja oli vieläkin pirtsakka kuin pari vuotias. Tuolta jalostustietokannasta katsoin juuri, niin 10-vuotis synttäreitä juhlitaan kuuden päivän päästä. Onnittelemme!

Alin veli Ceriinan Marone eli Nelson poseeraa. Nelsonista olisi saanut hyvän painikaverin, jos mahdollisuus vapaana riehumiselle olisi ollut, sen verran poijjaat toisiaan kaulailivat.

Nelson uudelleen.

Alin sisko Ceriinan Marimba eli Muusa.

Ceriinan Gilbert eli Retu on minun silmääni hyvin komea pinseri-uros, meriiteistä päätellen myös tuomareiden mieleen. Ehkä joskus Alikin on yhtä koulutettu ja ylvään rauhallinen... joopa-joo.

Retu uudelleen. Kuten varmaan lähes kaikki Suomen pinserit, ovat Retu ja Alikin sukua toisilleen. Alin iskä ja Retun äiti ovat sisaruksia, joten tekeekö se sitten koirista serkukset?
.

Koiruuksia osa 23

2008-07-13T23:29:00.004+03:00

.
Hyvät ihmiset, älkää lähtekö lenkille käyttämättömien kenkien kanssa, vaikkeivat ne juuri sillä hetkellä painaisikaan. Seuraamukset voivat olla jotain tyyliin: noin 40min kävelyä paljain jaloin hiekkatietä pitkin molemmat kantapäät verisillä rakoilla ja jalkaterät osittain ilman nahkaa. Puhumattakaan siitä miten hyvin tämän jälkeen tuntee omat jalkapohjansa ja kaikki ne pisteet, joissa tunto on herkimmillään. Mutta ainakin tunsin olevani elossa.
.

Koiruuksia osa 22

2008-07-13T23:28:00.000+03:00

.
Ja täten julistamme Muusan uudeksi lempinimeksi Finni-Liisa.
.

Me sydän Herttoniemi

2008-07-13T22:56:00.013+03:00

.
On vähän tuo postailu jäänyt. Hmmm... tarviiko sitä nyt niin edes pahoitella.

Paluu Helsinkiin sujui todella hyvin ja olihan sitä aina evakkoajan alusta asti odotettukin. Muutto sattui tosin kurjasti työputkeni alkuun ja koiran kannaltahan jouduin sitten jänskäämään oikein huolella. Mahdolliselle eroahdistukselle ei voinut mitään, ei ollut kuin päivä muuttopäivän jälkeen aikaa opettaa yksin jättämistä, sitten olin yhdeksän päivää putkeen töissä ja ties missä.

Talomme on rakennettu paperista ja liimasta, joten äänet rapusta, asunnoista ja melkeinpä ihmisten aivolohkoista kuuluu kaikkialle. Kaksi päivää Ali wuffitteli kovimpana kuuluville äänille, sitten kaiketi totesi, ettei tästä kaikesta mölystä eroon päästä ja lopetti siihen. Onneksi. Ovikellolle haukkuu edelleen, mutta sen myönnytyksen olen antanut, että haukkukoon niin monta kertaa kuin ehtii ennen vesipullosuihkua.

Varsinaista eroahdistusta ei ole ollut, eikä koira jää itkemään perään. Mutta.... ja aina tulee se mutta, inhottava, kaiken pilaava mutta. Yhtenä päivänä olin jättänyt esille kolme pajukoria täynnä kortteja, kirjeitä ja mm. kiiltokuvia (kyllä joo, kerään niitä). Näky oli tämmöinen tullessani kotiin:

Niille koreille saatiinkin sitten heittää heipat.. Harvinaisen pientä silppua pinseri saakin aikaan. Periaatteessa sitä taitoa kai pitäisi ihailla, mutta noissa tilanteissa tahtoo olla vitsit vähissä. Pienimmät palaset on alle postimerkin kokoluokkaa ja kun kaiken päälle vielä myllätään sänky ja riepotellaan muita tekstiilejä ympäriinsä niin ihailu ei pääse valloilleen. Ali muuten vältti koskemasta yhteenkään paperinpalaseen kotiintuloni jälkeen.. aivan kuin ajatellen etten arvaisi hänen olleen asialla. Niin just, naapurin seitsemän lasta ne oli sisälle päässy riehumaan ja kuolannut vielä silpun päälle kuorrutuksen.

Herttoniemi on aivan ihanaa aluetta!! Painotan tuota jokaiselle koiranomistaja-kaverilleni. Itse asutaan täällä vanhalla puolella aivan luonnonhelmassa, meri siintää ikkunasta ja koivu hakkaa ikkunaan. Taivaallista! Lotta tutustutti mut eri alueisiin, ulkoilumaastoihin, Kivinokkaan ja täkäläiseen elämään. Tänään käytiin meressä uimassa ja Kivinokka-kierroksella ihan ihmisten kesken vaan. Tämmöselle luontoihmiselle paikka on vaan täydellinen. Eihän niitä pikkuruisia kesämökkejä voi vastustaa.. Muutama kuva tältä päivältä:

Illalla käytiin vielä Vuosaaren täyttömäellä ja maisemat kutitti silmiä. Visuaalisuus on jotenkin vienyt mennessään ja on ihanaa asua Helsingissä, mutta kuitenkin niin keskellä kaikkea tätä.

Koska tämä yrittää olla koirablogi, niin kai ne koiratkin pitää muutamassa kuvassa olla. Tässä Lotta pitelee koiria isolla kivellä, jonne Muusa ja Ali kiipesi vaivattomasti ja todisti vääriksi epäilyni koirien rajallisista kiipeilytaidoista:

Sitten vähän nakin etsintää:

Mainitsinko jo, että ihmiset on aivan ihania lenkkipolulla. Monet heittää jonkun kommentin porhaltaessaan ohi ja yhdestä suloisesta papparaisesta olen saanut jo hyvänpäiväntutun. Kellään ei ainakaan vielä tunnu olevan mitään koiria vastaan. Aaah, parhautta.
.

He-hei

2008-07-07T22:31:00.000+03:00

.
Olemme muuttaneet! Olemme onnellisia!

Lisää myöhemmin.
.

Jotain edes tapahtuu

2008-06-27T23:58:00.007+03:00

.
Meikäkaksikon evakko-aika on tullut tiensä päätökseen. Uuden asunnon avaimet pullottaa jo taskussa ja huonekalujen paikat on suunniteltu sekä aivonipukoissa, että paperilla. Mieli on hyvä, mutta haikea. Täällä helsinkipakolaisina on ollut yllättävän kivaa. Aikansa kuitenkin kutakin. Varsinkin huonoille junayhteyksille on kiva heittää heipat.

Uusi koti on Muusa-siskon entinen koti. Itse kaunokainen muutti emäntineen ja isäntineen parin sadan metrin päähän. Ali ei arvaakaan mitkä onnen päivät tässä onkaan tiedossa, siskon ja Lotan seuraa luvassa ja paljon.

Olen asunut täällä aikamoisen kaaoksen keskellä. Sitä tavaratahan löytyy. On pinoissa, vierekkäin, lomittain, limittäin ja piilossa. Siispä Alille nakkeja piilottamaan. Nyt tosin kaikki hyvät jemmat on koluttu niin moneen kertaan, ettei niistä ole iloa kun Ali kulkee reitin järjestyksessä ja napsii nakit suihinsa.

Ja sit on tää.. Huhhuijakkaa. Monen ei-koiraihmisen antama mitta koiran "älykkyydelle" tai muulle kelpoisuudelle on se, osaako koira antaa tassua. Sehän on selvä, pitäähän koiran tervehtiä tällä sille täysin luontevalla tavalla ja saada ihmisissä aikaan riemunkiljahduksia. Ali ei ole ollut niin järkevä, fiksu eikä kelpo koira että se olisi ilmaa haronut. Minäpä siis opetin Alille "anna tassu"-pölinän, sikälimikäli multa kysytään niin turhan kikan.. No nyt se hourupää nostaa etutassuaan aina kun sen pyytää istumaan. Oijoi ja hehhehhee..

.

Koiruuksia osa 21

2008-06-20T16:04:00.003+03:00

.
Näin tänään pikaiseen Lottaa ja kolmansista juoksuistaan nauttivaa Muusaa. (Ali ei ollut mukana) Viimeiseksi mainittu onnistui tunkemaan itsensä lähes kokonaan kangaskassiini. Nooh, tulinpa sitten kotiin ja havahduin pian siihen kun Ali puhisee laukun pauloissa. Herra oli ripotellut joka ikisen kassissa olleen tavaran ympärilleen ja käynyt itse onnellisena puoliksi laukun sisälle nukkumaan. Sisko lähetti juhannusterveiset hajuviestinä... Owww.
.

Koiruuksia osa 20

2008-06-20T15:54:00.003+03:00

.
Pissatuslenkkimme varrella on omakotitalo, jonka pihassa on kytkettyinä kaksi kettuterrieriä. Nuo kaksi koiraa saavat hirveän hepulin aina kun menemme ohi. Ne aloittavat järkyttävän räksyttämisen ja juoksevat sitten narujensa päähän noin kymmenen metrin matkan ja "kuristuvat" sitten äkkipysähdykseen.

Ensimmäisellä kerralla Ali nosti vähän selkämohikaania, mutta kun tajusi ettei ne räksyrekut sieltä mihinkään pääse, on Alimo ottanut rennosti. Niin rennosti, että on heittäytynyt teatraaliseksi ja alkanut parina viimeisenä viikkona paskomaan aina näiden koirien kohdalla. Ali myös merkkailee aivan kuin kiusallaan toisten silmien ja kuonojen edessä ja haistelee ojaa liioitellen. Voipi muuten laskea, että jos aamupissatus tehdään aina samaa reittiä kiertäen, niin kyllä sitä aika monet läjät on sinne väännetty.
.

Hei me hillutaan taas!

2008-06-13T13:30:00.009+03:00

.
Muusa-Muusalainen-Muse tuli eilen käymään sateisessa kylässämme. Joitain otoksia sain räpsäistyä. Sanomattakin selvää, että oli Alin onnen päivä.

Ensin toinen ajaa toista takaa.

Sitten toinen toista.

Ja välillä suunnataan vastakkaisiin suuntiin.

Ja joskus kameraa päin. Mitä enemmän kuolamatoja kuonon ympärillä, sitä parempi.

Pitää myös ottaa etäisyyttä toiseen..
.

Grillivahti

2008-06-06T22:35:00.005+03:00

.
"Herkkuja, vaan ei mulle."

"Makaan nälkäisenä marttyyrina lattialla!"

"Grillauksen ja alta luomien tuijottamisen saldo: kaksi palaa kesäkurpitsaa ja tippa kastiketta.. ehkä repale perunankuoresta. En oo varma, kun hotkasin puolessatoista sekunnissa."

" Mutta kyllä mulla pöytätavat on. Aina pitää kiittää ja nuolla mamman naama!"
.

Välineurheilua

2008-06-04T21:07:00.005+03:00

.
Tänään ostin Alille hammasharja ja -tahnasetin. Hinta järkyttävät 15e!!! Vastaava ihmisten harja olisi maksanut euron verran, enkä jaksa uskoa että tahnan koostumus on loppusumman verran. Kiskontaa.

Heräsin tähän hampaidenhoito asiaan aikalailla myöhään. Vaikka annankin Alille lähinnä aitoja luita ja muita eläinkunnan "jäänteitä" (toki myös esim. kasvisluita ja Dentastixejä) niin olin huomannut pientä keltaisuutta takahampaiden ulkopinnoilla. Ajatus koiran nukuttamisesta pelkän plakin poiston takia ei houkuttele. Hampaiden katsominen ja muu suun sorkkiminen ei ole koskaan vaivannut Alia, joten ajattelin tarttua harjaan ja aloittaa tämänkin tavan. Kaikki keltaisuus lähti saman tien, joten ei varmastikaan ollut plakkia vaan jotain likaa vain. Tahnakin vaikutti olevan naminamia ja itse harjaus kivaa koirallekin.

Tänään tuli Kennelrehun auto meidän kylään. Oli itselle ensimmäinen tilaus, sillä aikaisemmassa asunnossa ei ollut minkäänlaista pakastusmahdollisuutta (tiedän, aivan käsittämätöntä!!). Olin tilannut aika varovaisesti 10kg sika-nautajauhelihaa. Itse noutopaikalla ihmiset lastasivat autoihinsa kymmeniä kiloja pakasteita, päälle säkeittäin kuivamuonaa ja kruunasivat takakonttinsa kuivatuilla herkuilla. Olin ainoa joka tuli paikalle polkupyörällä. Ideahan on että tilaus tehdään etukäteen nimellä ja määrättynä päivänä ja kellonaikana tuotteet käydään hakemassa kiertävästä autosta, jolloin myös ruoista maksetaan.

Aion tulevaisuudessa ehdottomasti käyttää Kennelrehun tuotteita ruokinnassa. Euroilleen saa paljon enemmän vastinetta, eikä kaupassa tarvitse käydä ostamassa joka toinen päivä sitä puolta kiloa hirveän kallista ja hirveän suureen muovirasiaan pakattua lihaa. KR:n liha oli valmiiksi annospusseissa ja pakattuna pahvilaatikkoon, joten kaikkea ei tarvitse sulattaa kerralla. Valikoima on laaja ja seuraavalla kerralla (eli noin kuukauden päästä) aion tilata yhtä sun toista herkkua.

.

Viime päivät

2008-05-30T18:18:00.009+03:00

.
Kaikki hauska uudessa kodissa jatkuu. Ollaan ulkoiltu, syöty hyvin (tosin omistajan mielestä liian vähän), juotu kuravettä, käyty lammessa uimassa, ajettu oravaa takaa (ja hävitty takaa-ajossa), jouduttu hyökkäyksen kohteeksi, kaivettu valtava kuoppa keskelle pihaa, saatu uusi satsi matolääkettä masuun ja punkkitippoja selkään, nukuttu, kellitty ja ennenkaikkea punkailtu ihmisten iloksi. Parkettiin on ilmestynyt valtavia kanjoneita pinserihepuleiden ja Ikea-norsun tappamisen seurauksena.. Onneksi ei oo niin väliä.

Ali on siitä harvinainen pinseri, ettei se vahingossakaan nuku vällyjen välissä lämpöisessä luttumutusena peiton alla. Mutta kyllä se sängyssä mielellään nukkuu ja on hirmuisen suloinen ihan näinkin.

Löysin koiran kaivamasta hurmioissaan tätä kuoppaa... keskellä pihaa, keskellä nurmikkoa. Oli onnistunut ihan kiitettävään suoritukseen ja söi sitten vielä autuaana kaivamiaan juuria.

Tässä saavutus.

Oivaa ollaan treffailtu usein. Tää kuva sivukylän metsästä sunnuntailta. Bongattiin hirven- ja teerenkakkaa, valtavia murkkupesiä ja kivat kalliot. Tiistaina käytiin vähän uimassakin, pakotettuna ehkä vähän. Oivalla on kyllä aikas pitkä kieli.. :)

Iloitaan tässä jo etukäteen 20.07 pidettävästä pinsereiden kesäpäivästä ja Muusan vierailusta parin viikon päästä.
.

Aina se on likainen

2008-05-22T22:49:00.005+03:00

.
Tänään oltiin taas metsässä. Ehkä jopa vähän eksyiltiin, kun oli tuntemattomampi pöpelikkö. Tulipahan taas opittua ettei koirien kanssa voi laittaa valkoista hupparia ja valkoisia tennareita. Se mudan ja mömmön määrä.. Musta tuntuu että paha haju ja likaisuus korreloituu suoraan sen kanssa, kuinka kivaa koiralla on. Vaikka pesin Alia minuuttikaupalla suihkun alla niin valkoiset matot oli aivan täynnä mustia raitoja kun itse pääsin suihkusta. Ja sitten kun mustasta turkista ei edes näe, että onko sitä metsää vielä siellä seassa vai olisiko koira jo puhdas (seuraavan vuorokauden ajan). Kainalokuopista löytyy koivuja ja mäntyjä, hännän alla on pala kalliota ja kaiken kruunaa turkin pohjalla nököttävä sammal metsänpeikkoineen. Ja eläinten shampoot.. ne on ihan huuhaata. Mä pesen koirani tästä lähin Tolulla ja juuriharjalla!!!

En kai ny sentäs. Heti uskoitte!
.

Metsässä

2008-05-21T16:06:00.010+03:00

.
Poijjaat tiistai-iltana mettälenkillä..

Kiilusilmäkallet

Oiva ajaa Ali-rusakkoa takaa. Keskellä metsää on tämä niitty lampineen. On ilmeisesti entinen pelto. On ylä- ja alamäkiä, selkeät ja helppokulkuiset hiekkatiet ja polut.. aika unelma paikka.

Juomapaussi lammella.

Oiva-noutaja noutaa vaikka vedestä.

Mut tää herra ei todellakaan aio uida. Nössö.

Sinne meni!
.

Koiruuksia osa 19

2008-05-20T12:55:00.002+03:00

.
Aamulla laitoin koiran hetkeksi ulos siksi ajaksi että sain vaatteet päälle ja aamupalan syötyä. Tarkoituksena lähteä lenkille näiden toimien jälkeen. Kesken Hesarin ja puuron alkaa ulkoa kuulua kumea haukahtelu. Ali seisoo nurmikolla yläpihalle tuijottaen ja selkämohikaani pystyssä.

Minä sitten katsomaan mikä siellä on. Siili, rusakko, naapurinpoika..? Uhka olikin omenapuun alla oleva valkoinen peltilaatikko, johon oli kerätty leivinuunin tuhkat. Laatikko oli ilmestynyt sinne edellisenä iltana ja Ali ei ollut sitä aikaisemmin nähnyt.

Yhdessä mentiin sitten taputtelemaan laatikkoa. Ali tosin selkä kyyryssä, wuffitellen ja heti taaksepäin hypähdellen, kun laatikko otti minun silmiin näkymättömiä äkkinäisiä liikkeitä.

Taas sai makoisat naurut toisen kustannuksella.
.

Tämän tienoon koirat

2008-05-20T12:14:00.005+03:00

.
Ajattelin kirjoittaa muutamasta havainnosta, jotka olen täkäläisistä koirista ja ennenkaikkea koiranomistajista tehnyt. Virallisen tiedon mukaan Mäntsälässä asuu 18800 asukasta.. On mahdotonta arvailla kuinka paljon koiria tai ylipäätään lemmikeitä alueella on, mutta paljon. Hyvin paljon. Kunnassa asuu hyvin paljon lapsiperheitä omakoti- tai rivitaloissa ja se tarkoittaa myös lukuisia koiria. Varmastikin myös niitä surullisia koiria löytyy, jotka olivat omistajiensa silmäteriä aina siihen asti kun lapsia alkoi pukkaamaan maailmaan.

Pinta-alaltaan "Mänttilä" on Uudenmaan toiseksi suurin ja itse en syrjäkylien ja ns. maaseudun tilanteesta osaa sanoa mitään, mutta täällä Mäntsälän keskustassa koiria näkyy ja erityisesti kuuluu olevan. Eniten minua ihmetyttävät koirat, jotka ovat osan päivästään sisällä ja osan päivästään ulkona pihalla joko aidatulla alueella tai sitten hyvin koulutettuina ilman aitaa omalla pihalla. Nämä koirat eivät yksinkertaisesti voi saada tarpeeksi liikuntaa. Aivan tuossa lähellä on kolme koiraa päivät ulkona. Ne kaikki ovat jotain pitkäkarvaista kääpiörotua. Kaksi niistä on aidattu muutaman neliön alueelle ja kolmas on noin puolentoista metrin narussa sidottuna pyykinkuivaustelineeseen. Sitten naapurustossa asuu myös isoja paimenkoirarotuja jotka ovat saaneet puolet pihasta käyttöönsä. Perheessä on pieniä lapsia, eikä kukaan vie koiria koskaan oikealle lenkille. Tai jos vie niin sitten keskellä yötä ja salaa minun silmiltäni. Ainakin yksi koirista on iso ja pihaa ympäröivä aita kaiken järjen mukaan liian matala. Toisaalta koira tuskin pystyisi edes aidan yli hyppäämään mahdollisesti olemattomalla yleiskunnollaan.

Koiria myös näkee lenkeillä olevan. Ne kulkevat todella kauniisti ja vetämättä omistajan vierellä. Eivät haistele puskia ollenkaan, mikä jaksaa minua ihmetyttää sillä Alille kaikkein mukavinta ulos pääsyssä on aina haistelu ja jälkien seuraaminen. Noh, nämä koirat kuitenkin osaavat kulkea remmissä aina siihen asti että toinen koira tulee vastaan. Silloin alkaa räksyttäminen, haukkuminen, hyökkäily ja vetäminen. Uskoisin että tämä käytös pohjautuu juuri siihen seikkaan, ettei täkäläisille koirille ole koirapuistoja taikka ulkoilualueita (koiran ulkoilutus käyttöön) koirat ovat huonosti toisiin koiriin sosiaalistettuja ja niiden ainoa koirakontakti voi olla naapurin aidan takana ujeltava pelokas koira. Täällä on tilaa, ehkä liiankin kanssa. Jos metsään lähtee niin ei siellä tule ketään vastaan. Vahingossakaan ei pääse koiraansa tutustuttamaan muihin koiriin turvallisesti. Ainoa tapa on sopia koiratreffejä ja järjestää tilanteita.

Roduissa suosituimmat ovat terrierit, bichon-tyyppiset, pienet seurakoirat, rottweilerit, noutajat ja paimenkoirat. Pinsereitä en ole nähnyt ainuttakaan, en edes kääkkiä. Yhden Manchesterinterrierin näin. Sen ulkoiluttaja tuijotti Alia intensiivisesti, ja minä sen koiraa. Tilanne oli koominen ja melkein riensin juttusille.

Jännää myös miten koirat haukkuvat kaikille ja kaikella. Myös sen tyyppiset koirat, joita ei ole vahtikoiriksi jalostettu. Ne haukkuvat kirsu kiinni ikkunalasissa ollessaan sisällä (yhden naapurimme kettuterrieri seisoo ilmeisesti sohvan selkänojaa vasten päivät pitkät ja haukkuu ohikulkijat) ja aitauksissaan ulkoillessaan koirat luimistelevat lankkujen raoista ja haukkuvat, ja haukkuvat vähän lisää. Ja kun koira ei tarvitse näkökontaktia vaan pelkät äänet ja hajut riittävät, niin osa koirista haukkuu lähes koko ajan.

Mielenkiintoista tosiaan olla ja elellä täällä. Alille on tehnyt hyvää mm. uusien äänien kanssa elämään opettelu. Täällä on hirveästi mopopoikia ja skootterityttöjä, rekkoja ja lava-autoja. Rätiseviä, kolisevia ja vinkuvia menopelejä, joita Ali aluksi ihmetteli. Nyt saa tuunatut ja itse viritetyt karmaisevan kuuloiset mopot päristellä ohi metrin päästä, eikä koira jaksa niitä noteerata.

Sunnuntaina nähtiin Oivaa ja tänään treffataan taas. Ei ole pinserikaverin voittanutta, mutta on Oivakin aika mainio. Täytyy ottaa tänään kuvia.

Korvaton koira.

Ali tykkää äitistä ihan kamalasti. Syliin hyppiminen tosin edelleen vaivaa ja sitkeästi yritetään kitkeä sitä pois. Huomaa vesipullo..
.

Kaik on hyvästi

2008-05-16T11:07:00.002+03:00

.
Nyt ollaan saatu arki pyörimään täällä "maalla". Itseä nyppii nyt lähinnä työmatkat (ei niinkään matka-aika vaan junavuorojen vähyys) ja se, että koko ajan huomaa jonkin tärkeän jutun olevan tiukasti pakattuna autotallin perimmäisessä nurkassa satojen kilojen litistämänä pahnan pohjimmaisessa laatikossa. Nooh, tänäänkin on lähdettävä eläinkauppaan ostamaan uusia kynsileikkureita, kun vanhat on jossain piilossa.

Koiran suhteen kaikki on mennyt hienosti. Lievän stressin huomaa lähinnä rauhattomuutena ja huonona ruokahaluna. Nopeasti nuo koiran kylkiluut alkavatkin tulla näkyviin.. Oivan kanssa käytiin metsälenkillä. Ihanaa nähdä toinenkin ikiliikkuja. Oiva tosin oli massaltaan tuplat Aliin verrattuna ja ketteryydessä ja nopeudessa labbis jäi kyllä selkeästi jälkeen. Ei tosiaan ollut mitään ongelmaa kahden toisilleen vieraan uroksen kohtaamisessa. Mieltä lämmitti erityisesti Alin loistava luoksetulo vieraassa metsässä. Ja hienot oli pusikot. Kävellä saisi niin pitkään kuin haluaa leveää hiekkatietä. Ja oli mutalammikoita missä uida. Ainoa miinus ettei metsät aivan tässä vieressä ole. Puoli tuntia saa kävellä täältä, ja toiset puolituntia takaisinpäin. Veden ottaminen mukaan on aika pakollista. Oivaa nähdään lisää nyt viikonloppuna. Jee.

Ali on nukkunut harvinaisen hyvin yöt, sillä päivät menee ihmisten kanssa seurustellessa. Molemmat vanhempani tosiaan ovat nyt kotona, äiti tosin päivät töissä. Hyvin vähän on Ali ollut aivan yksin kotona. Sekin aika kyllä koittaa ja yksi huone on suunnitelmissa tehdä koiravarmaksi, jos vaikka koira haluaa sisustaa tai askarrella.

Jotain pelottavaakin on löytynyt. Meillä on täällä keskuspölynimuri, jossa on kymmenisen metriä pitkä letku. Letkun ylittäminen, ohittaminen saatika koskettaminen on Alille mahdottomuus. Vaikka imurin ottaisi pois päältä, ei letkua voi lähestyä metriä edemmäs. Toinen kauhistus on Orvo-kissa. Ali kiertää kissan niin kaukaa, että saattaa jäädä huoneisiin loukkuun jos kissa on liian lähellä oviaukkoa. Toisaalta parempi näin, kun että matsaisivat täällä paremmuudesta.
.

Uudessa paikassa

2008-05-12T14:55:00.007+03:00

.
Nyt olemme sitten muuttaneet kesäpaikkaamme. Muuton ajaksi Ali joutui parvekkeelle, automatkan se kieppui sylissä ja jaloissa liioitellusta (ja hermostuneesti) haukotellen. Stressin huomaan jatkuvasta viipottamisesta paikasta toiseen, äänekkäästä haistelusta ja minun seuraamisesta. Ei ihme, että yön se nukkui kuin iso, musta, painava tukki.

Tänään olen purkanut tavaroita ja koira oli koko aamu- ja iltapäivän pihalla. Köysiviritelmä on vielä lyhyehkö, mutta sitä voi sitten pidentää pikkuhiljaa. Jos vaikka elukka tajuaisi selkeämmin miksi ja miten itsensä saa solmuun ja pakettiin yhdessä pensaiden kanssa.

Huomenna päästään treffaamaan labradorinnoutaja Oivaa. Samalla tutustutaan Mäntsälän metsätarjontaan. Tosissani toivon, että Ali ja Oiva tulisivat toimeen ja näin saataisiin ainakin vähän korvattua sitä vajetta, joka Alillle on sosiaalisesti tulossa kaikkien koirakavereiden jäädessä vanhoille kulmille.

Ilmat on muuten loistavat, tilaa paljon ja kummallista kyllä: Ali ja Orvo-kissa tulevat toimeen varsin nätisti.

Tämmöinen hässäkkä. Ihanan helppoa vain sitoa koira puuhun.

Takapihan kingi.

"Ja sitten mä jään jumiin ja mulle pitää sanoa "kierrä" niin mä ehkä tajuun mitä pitää tehdä."

Kaikki ihanan sottaiset herkut saa tästälähin syödä ulkona.
.

Lunkisti ottava koira

2008-05-09T10:49:00.007+03:00

.
Muuttopäivä lähenee ja meikäläistä ahdistaa. Eniten tietenkin junalippujen hinnat, sitten toisekseen asunnon jakaminen toisen ihmisen kanssa ja vielä ehkä joidenkin syiden takia. En nyt keksi mitään esimerkiksi. Onneksi ei tarvitse stressata Alin takia. En osaa enkä keksi mitään mistä voisi koitua hankaluuksia. Noh, niistä parkettilattioista tietenkin, mutta aina voi pinota mattokerroksen päälle.

Ollaan elelty viikko pelkästään olohuoneessa, sillä makkarissa ei ole mitään. Sänky vietiin jo aikoja sitten varaslähdöllä pois. Täälläkään ei kyllä ole oikein mitään. Kaiku kyllä on, komeanlainen.

Rappuskammo hävisi parissa päivässä. Ilmeisesti kyseessä oli kolmen alimmaisen rappusen epäsuosio, sillä ne edelleen tuottavat hidasteen ja alaspäin tullessa loikkayrityksen suoraan lattialle. Oma reseptini oli, että rappusiahan me käytetään, syliin en ota, eikä hissillä kehtaa ekaan kerrokseen laiskotella. Hirveä maanittelu, kehuskelu ja palkkaus. Asiaa tosin auttoi, että Alille ei ollu kerennyt kehittyä mitään kamalaa kammoa, pelkotilaa tai ylipäätään muuta kuin se onneton räpiskely. Helpotuksen huokaus.

Muuttopakkailujen lomassa löytyi vauva-Alille ostettu talja.

Muusalla oli niin veikeä muuttokuva, että pakko meidänkin heittää tämmöisellä ankealla.

.

Rappuskammo

2008-05-01T22:19:00.002+03:00

.
... semmonen sitten alkoi. En oikein tietä alkoiko rappusissa kompastelu sen jälkeen, kun Ali keksi, että hississä on kivaa vai hissirakkaus kompastelun seurauksena. Joka tapauksessa Ali ei suostu kiipeämään rappusia ylöspäin. Olen muutaman kerran nostanut koiran keskelle portaita ja se kulkee suht koht normaalisti portaat ylös asti.

Huvittavinta tässä on se, että Ali ei ole päässyt hissikyydillä koskaan alaspäin, joten höppänä ei tajua, että sekin on mahdollista. Rappuset alaspäin kuljetaan hitaasti, mutta varmasti. Liukkaat pinnat noin ylipäätänsä eivät ole aiheuttaneet ongelmia. Viikon päästä muutetaan rappusettomaan taloon, ja jos ja kun joskus taas kerrostaloon muutetaan niin toivottavasti tuommoiset kammot on unohtuneet siihen mennessä.
.

Sipoon koirametsässä Muusalaisen kanssa

2008-04-26T22:54:00.010+03:00

.
Lauantaille luvattiin hienoa säätä ja me suunnistettiinkin Muusan & Lotan tykönä Sipoon koirametsään. Miljöö oli koirille parasta mahdollista: ylä-ja alamäkeä, kuoppia, ojia, mutaa ja liejua. Kaikkia kakanhajuja unohtamatta. Tienoo lemusi! Ja kun kuumuus kävi kiusalliseksi niin aina pystyi sukeltamaan mutaisiin ojiin viilentymään. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat hännänheilutusta.

Taistelevat mets... pinserit!

Sisko vie ja veli vikisee...

... ja veli vikisee.
Ensimmäinen mutakylpy. Ali sitten dippasi päänsäkin kaulaa myöden mömmöön.

Näyttävät muuten ihan sisaruksilta tässä. Korvatkin kuin kaksosilla ikään.

Löytyi puhdastakin vettä, mutta eihän sellaisessa viitsi uida. Daa!

Juuri ennen lähtöä = autoon menemistä pitää pinserin vielä uida itsensä likaiseksi.

.

Leikkiä

2008-04-23T20:32:00.007+03:00

.
.

Ali meets people

2008-04-21T20:26:00.003+03:00

.
Eilen oli vierailupäivä. Ensin pitkä lenkki, sitten haettiin äitini.Tultiin kotiin, siskoni perheineen liittyi seuraan. Lapsi oli taas ihmeellinen heiluessaan vesipullon kanssa, hokiessaan "ohhoh, ohhoh". Vieraat ulos, seuraavat sisälle. Kaikki vieraathan ovat intoilun arvoisia, ilon ja riemun ansainneita. Mutta ei olla tapahtuneen aiemmin nähneitä. Alin "isä", minun eksäni tuli tyttöystävänsä kanssa visiitille. Herrat ehtivät asua saman katon alla luovutuksesta seuraavat viisi kuukautta, nyt eivät ole nähneet kahdeksaan kuukauteen. En voi kuvailla jälleennäkemistä muutoin kuin sanoilla: "ylitsevuotavainen onni". Ali meni aivan sekaisin, päästeli hassuja ääniä, hyppi, pusutteli, heittäytyi selälleen, tökki kuonollaan, vingahteli, heilutti häntänsä melkein irti itsestään... Liekö tiesi itsekään mistä ihmisen muisti.. Kaikessa kyöhnäämisessä ja ilossa tapaaminen toi vähän tipankin linssiin. Olihan se koskettavaa. Olin etukäteen miettinyt muistaako Ali J:tä ja jos niin miten reagoi. Ei ollut mitään epäilystä etteikö muistaisi. Kukaan ei ole koskaan saanut sellaista vastaanottoa. Ehkä se on aina varattu vain tätä ihmistä varten, oli edellisestä onnen hetkestä kahdeksan kuukautta tai vuotta. Koiran muisti muistaa.

Erotessa ei kuitenkaan ollut mitään ongelmaa. Koira lähti minun matkaani tyytyväisenä ja taas oli kulman takana uusi vieras, yksi Alin lempi ihmisistä (minun myös, paras ystävä). Ja vielä tuli myöhemmin yksi ihmisläinen lisää. Oli muuten niin väsynyttä poikaa ettei liikkunut minnekään illalla.

Tänään riehujaiset koirapuistossa Manu-kaverin kanssa. Kolme viikkoa armonaikaa. Sitten muutetaan pois Malmilta, pois Helsingistä, pois koirapuistojen kupeesta kylään, jossa koirat kulkevat aina remmin päässä ja kakkaa ei näy missään. Eipä kyllä näy niitä koiriakaan, eikä ihmisiä.. Kolmen viikon päästä mitataan taas Alin sopeutuminen uuteen kotiin, ympäristöön ja ihmisiin. Päivät ovat entistä pidempiä ja reviiriä löytyy pissattavaksi.
.